Digipulliaisen "case"

[pahvi]

Eräs naispuoleinen ystäväni voitti kaupan kahvipakettikilpailusta sonyn 2-3mpix digipokkarin.

Kyseisellä ihmisellä ei ole konetta tai aikaisempaa kokemusta digikuvaamisesta.

Jäikö kamera pölyttymään laatikkoon, meniköse myyntiin, pitikö heti ostaa tuhansien eurojen tietokone ja printteri naurettavan pienine värisäiliöineen?

Ei.

Ennen tavallisella filmipokkarilla kuvaillut ystävä siirtyi kuvailemaan digipokkarilla. Mukana tullut 64m muistikortti tuntuu riittävän mukavasti. Kuvat on kehitetty paperille samaan tapaan kun vanhalla filmikamerallakin.

Itse kyseisen ihmisen kuvia selanneena voin vain todeta että kuvan laatu on parantunu digipokkarin myötä, voipi olla että tavalliselle ihmiselle sommitteleminen on itseasiassa helpompaa lcd näytöltä kuin optisen etsimen läpi.
Filmipokkarilla otetuissa kuvissa oli hyvin usein havaittavissa "pieni ihminen isossa kuvassa" ilmiötä joka tuntuu kadonneen kokonaan digipokkarin myötä.

Omalla kohdallani siirtyminen filmistä digiin oli nimenomaan koska katsoin että digijärkkärillä pystyn kehittymään harrastuksessani paremmin. Kuvia on tullut varmaan noin 100x määrä filmiin verrattuna, osa parempia ja osa huonompia kuin filmikuvat.

Jos on valokuvannut neljännes vuosisadan ja tietää tasan tarkkaan minkätasoisia kuvia tulee jos vaikka lähtee Norjan reissussa käymään ja että joku ne on kuitenkin kuvannut paremmin on lähtökohta vähän eri kuin harrastajalla joka haluaa päästä kokeilemaan miten onnistuu luomaan 3d vaikutelman sommittelemalla jotain maisemakuvan etualalle, ottamaan juoksevasta purosta kuvan pitkällä valoitusajalla hienon effektin saamiseksi jne.

Milloin koit viimeksi positiivisen onnistumisen tunteen katsoessasi kuvauksen tuloksia?

[mustis2]

Ennen tavallisella filmipokkarilla kuvaillut ystävä siirtyi kuvailemaan digipokkarilla. Mukana tullut 64m muistikortti tuntuu riittävän mukavasti. Kuvat on kehitetty paperille samaan tapaan kun vanhalla filmikamerallakin.

Näin on. Olin keväämmällä lomalla Köpiksessä. Kuvia tuli näppäiltyä kaupungilla ja isäntien luona ja ne, jotka kameran ruudulla näyttivät hyvältä, kävin teettämässä paikallisessa valokuvaamossa kuviksi. Jätin muistikortin valokuvaamoon ja sanoin, mitkä kuvat tehdään, menin naapurikortteliin kahville ja kävin hakemassa kuvat. Helppoa kuin heinänteko. Nopeampaa kuin "tunnin kuva"

Olen tapellut värimustesuihkujen kanssa ihan tarpeeksi ja tulos jonkin muun paperin kuin A4:n tulostamisesta yleensä ensin 5 arkkia, joissa kuva on eri tavalla väärän kokoinen tai väärässä paikassa ja sitten vasta oikeanlainen. Tässä on varmaan kehitystä tapahtunut, mutta kokemukset olivat sen verran katkerat, että mustavalkolaser palvelee minua kotona parhaiten ja valokuvat hankin valokuvaamon tai IFIn kautta.

voipi olla että tavalliselle ihmiselle sommitteleminen on itseasiassa helpompaa lcd näytöltä kuin optisen etsimen läpi.

Huomaan viime aikoina käyttäneeni enemmän lcd-näyttöä myöskin. Jotenkin vain rennompi sillä on tähdätä kuin painaa toista silmää kiinni etsimeen ja siristellä toista silmää kiinni. Kahden silmän tekniikka ei tunnu oikein aina oikein mulla toimivan. EVF-etsintä tulee käytettyä oikeastaan vain silloin jos on vähän tarkempi paikka taikka aurinko paistaa niin, että LCD:stä ei näe mitään.

Filmipokkarilla otetuissa kuvissa oli hyvin usein havaittavissa "pieni ihminen isossa kuvassa" ilmiötä joka tuntuu kadonneen kokonaan digipokkarin myötä.

Filmipokkarilla pitää rajaus tosiaan tehdä vähän varman päälle, ettei mitään varmaan jää pois kun taas digin näytöllä saa otoksen rajattua jämptisti.

[tareone]

Huomaan viime aikoina käyttäneeni enemmän lcd-näyttöä myöskin. Jotenkin vain rennompi sillä on tähdätä kuin painaa toista silmää kiinni etsimeen ja siristellä toista silmää kiinni. Kahden silmän tekniikka ei tunnu oikein aina oikein mulla toimivan. EVF-etsintä tulee käytettyä oikeastaan vain silloin jos on vähän tarkempi paikka taikka aurinko paistaa niin, että LCD:stä ei näe mitään.

Minulla kävi juuri päinvastoin: digipokkarin LCD:stä digijärkkärin optiseen etsimeen siirtyminen oli yhtä juhlaa ja kahden silmän tähtäyksen opin nopeasti.

[^Nanook^]

Milloin koit viimeksi positiivisen onnistumisen tunteen katsoessasi kuvauksen tuloksia?

9.5.2004 kellon aikaa en kyllä pysty kertomaan :)

Joskus kyllä käy niin, että onnistumisen tunne valokuvasta tulee vasta kuvankäsittelyn jälkeen, kun on onnistunut pelastamaan huonon otoksen hyvästä tilanteesta.