Seuraavaksi luvattu M15 + M44 kotelo joka on pienen kodin kokoinen. Aika samanlainen tarina kun aikaisemmalla Westinghouse 6x30 kiikarilla. Useampi valmistaja väsäili näitä puutteeseen ja Bausch&Lomb järjesti rungot ja optiikat, erikoisuutena tässä oli vihertävä suodin joka meni okulaarin kyljestä sisään, omasta puuttui toinen joten otin pois jäljelle jääneen. 7x50 ja okulaarit upeilla norsunkorvakumeilla, tämä oli laivasto käyttöön tarkoitettu.
Yleensä näistä puuttuu nuo kumiläpät, niitä pidettiin enemmän haittana ja että löytyy yksilö jossa molemmat ja muutenkin hyvässä kunnossa on plussaa. Yleiskunto erittäin hyvä, vaati pientä putsailua ainoastaa (okulaarien purku). Alkuperäinen M44 kotelo on painava ja iso, tuohon voi muuttaa asumaan hätätapauksessa.
Olin noin kymmenen tai hieman yli, kun tuntui kovasti tarpeelliselta saada kiikarit. Asia kotona esitettynä sai sellaisen muodon, että säästä sinällään epäsäännöllisistä taskurahoista tai joskus kotitöistä tai sokerijuurikkaan harventamisesta tarjotusta korvauksesta itse tietty osuus, niin isä lupasi maksaa loput. Paikallisessa liikkeessä - Urheiluliike Kisa se oli - oli näyteikkunassa kiikarit, mitkä sitten olivat tavoitteena. Useamman kuukauden tarvi visusti pistää kaikki käsiin joutunut raha jemmaan eikä viedä kioskin tädille, ja sitten pääsin kiikarit hakemaan isän kanssa! Ne kulkivat matkassa, vanhempien mökillä asuivat aikansa, ja myös siskon perheen käytössä tarvittaessa siellä. Minulla ei oikein ole kuvaa, miksi ja missä vaiheessa ne katosivat, mutta ei se nuorelle aikuiselle maailman tärkein asia silloin ollut.
Aivan varma olen siitä, että kiikarit olivat 7 x 50. Muistikuva olisi, että niissä olisi lukenut pelkästään Marine merkkinä?
Sellainenkin muistikuva on, että isä hieman painosti siihen suuntaan, että aivan halvimpiin en valinnassa sortunut, mutta eivät varmaan myöskään markkinoiden parhaat tai arvostetuimmat olleet; siltä väliltä, oletan. Jossain vaiheessa, vuosia hankinnan jälkeen, jossain yhteydessä muistelisin niitä verranneeni joihinkin toisiin, ja myhäillyt mielessäni tyytyväisyyttä siitä, että isä hieman painosti säästämään pidempään. Toinen isän mielipide oli, että se suurennussuhde ei ole ainoa kriteeri, kun itse olisin vain sitä lukua tuijottanut valinnassa, muistelisin. Olisiko silloin ollut tarjolla pienempiä 8 x 30 tai jotain, ja isän mielipide laittanut kuitenkin valitsemaan nuo 7 x 50 kiikarit?
Olen siis syntynyt 1950, että oletan hankinnan tapahtuneen aivan 60-luvun alussa. Mieli tarjoaisi hinnaksi jotain vajaata 20 000 mk, siis ennen kahden nollan poistamista 1963, mutta tämä käsitys voi olla aivan metsässä. Oiskos duunarin tuntipalkka heilunu parin sadan markan huitteilla? Joka tapauksessa hankinta oli varsin merkittävä meidän taloudessa, eikä pelkästään kymmenvuotisen pojan näkökulmasta.
Soittaako sinulla jperälä mitään kelloja tämä tarina? Onko sellaista kiikaria ollut olemassa, minkä merkki, siis nimenomaan merkki eikä malli, olisi ollut Marine tai jotain sinne päin? Jos samanlainen jostain tulisi vastaan, nimenomaan saman merkkinenkin, voisi herättää hankintahalun jopa? Malliltaan ne olivan oman muistikuvani ja ymmärrykseni mukaan kuten mitkä vain tavalliset lintumiesten kiikarit siihen aikaan, rypytetty metallirunko, ei mitään erikoisen isojen prismojen patteja kulmissa. Vaaleanruskea, sellainen kovaksi käsitelty laukku kuului myös kiikareihin, ja kovasti huolellisesti niitä hoivailin, käytin ja säilytin lapsena, olivathan ne olleet sen verran iso hankinta silloin.
Kyllä kellot soi, marine kiikareita on esim. torissa myynmissä välillä, niitä saa muutamalla kympillä.
Laittaa vaan kiikarit hakusanaksi ja selailee, muistan törmänneeni muutamia kertoja lähiaikoina.
Mutta käytännössä kaikki Japanialaiset 7x50 kiikarit ovat samoja, nimi vaan vaihtuu, siis 70-80 luvulla. Mutta pienellä työllä voi juurikin löytää ne marine kiikarit.
Pistän korvan taakse jos törmään ja laitan privaa.
Kiitokset tiedoista! Seurailen muistaessani, mutta jos satut huomaamaan, hyvilläni olen vinkistä!
Tuossa käden ulottuvilla ikkunalaudalla on muistikuvan mukaan hyvinkin samanoloiset Kobican 10 x 50 kiikarit, vaimolle kulkeutuneet perintökalut ne. Muistikuvan mukaan noissa Kobicoissa on huonompi kuvanvakautus kuin niissä minun lapsuuden ja nuoruuden aikojen Marineissa... just sihtasin tuonne tien toiselle puolelle metsikköön, niin kovasti tärisi kuva? Mutta Marine-leimatut 7 x 50 vois hankkia ihan nostalgian takia. Ja ehkä paremman vakaajan... Eikäku oikeesti se isän kovasti viisas päätös siinä kohtaa, että laitto pojan edes osittain ite touhuamaan jonkun halutun eteen, tekis niistä itelleen arvokkaat hyllyn koristeet. Ja ehjinä ihan käyttökelpoisetkin.
Retkirepussa kulkee nykyisin Bushnell Ensign 7 x 35. Aivan perinteisen näköiset, melko kevyetkin kyllä. Toinen pienemmän pään linssin suojus on kadonnut, pussukka on tallessa. Bushnellissa tarkennusta säädetään sellaisella keinuvivulla, missä on minun mielestäni turhan nopea välitys. Vaativat kovasti tarkkaa sormityöskentelyä, jotta saa fokuksen aivan kohdalleen. Kymmeniä vuosia jo nuokin matkassa kulkeneet, ja jotenkin vaikuttaisi, että niissäkin on vakaaja säilytyksessä huonontunut?
Oikeissa töissä ollessa eräs alihankkijamme kutsui katsomaan yleisurheilumaaottelua, ja tarjosi asiakkailleen kiikarit, nuo Bushnellit siis, katselun apuvälineiksi; tilaisuuden jälkeen ei huolinut niitä kiikareita enää takaisin... maailma on ollut epäoikeudenmukainen kautta aikain. Ne, kenellä olisi varaa ostaa omilla rahoillaankin tarvitsemansa, saavat ne vielä lahjuksina. Eläkeläiselle harvoin tarjolla sellaisia. En muuten ilmoittanut verottajalle, työnantajalle ilmoitin, kun toimari oli samalla reissulla (sai myös omansa)... aikaa on jo kulunut niin, ettei enää tarvi verottajaa pelätä, omat sääntönsä on hänenkin ulottuvuudellaan.
Ei noissa perus kiikareissa ole vakaajia koskaan ollut, käsivarret toimii vakaajina sota-aikana testailivat eri suurennoksia ja päätyivät 7x50 joka ei heiluvassa laivassa enään aiheuttanut pahoinvointia samoin kuin isommat x10 alkaa jo olemaan haastava ihan peruskäytössä.
Jos haluaa kulkea luonnossa kevyellä kuormalla niin 8x30 on hyvä, sitten iltahämäriin ja valottomiin päiviin 10x42 tai 7x50, noi on ainakin omassa käytössä paljon.
Tuli tehtyä hyvästä parempi, putsasin M15 etulinssit kun oli sen verran roskaa takapuolelle, vaati vähän voimaa pantojen aukaisu. Linssien putsauksen jälkeen koe katsomiset ja kappas, tuplakuva se kiikarien perkele. No ei muuta kun tarkastamaan että etulinssi tuli kunnolla, ei löytynyt vikaa. Sitten muistin lukeneeni että näissä saattaa olla prismat löysällä ajan myötä, nyt sitten lähdettiin tutkimattomille vesille, oli ainoastaan teoria tiedossa miten puretaan.
Prismat on yhdessä kehikossa, etulevu pois sen jälkeen 3 ruuvia irti ja koko paketti tuli pieniin kätösiin ja kappas toisen prisman panta ei oikein kiristänyt mitään, vääntelin paremmin paikoilleen ja kiristelin kaikki ruuvit kunnolla ja paketti kasaan. Tuli parempi kun aloittaessa ja paljon viisaampi jälleen.
sota-aikana testailivat eri suurennoksia ja päätyivät 7x50 joka ei heiluvassa laivassa enään aiheuttanut pahoinvointia samoin kuin isommat x10 alkaa jo olemaan haastava ihan peruskäytössä.
