Zen ja ruohomaton kuvaaminen

[Annukka]

Miten lienee silmä herkistynyt Hesarin kuville tällä viikolla; noitten toisessa langassa mainitsemieni urheilukuvien lisäksi on benchmarkattu myös Mari Männistön tunnelmakuva Oittaan leirintäalueelta eilisen, eli keskiviikon, Hesarin sivulla C 3. Muutama vaunu ruohokentän reunalla, vielä vähän auringonlaskua sisältävä taivas, kirkas valonheitin pöpelikössä.
Kertokaapas, oi kuvaajagurut, miten tuosta kuvasta voisi ottaa oppia?
Onko vallitsevan valon ( jonkinlaiset yleisvalot leirintäalueella? ) lisäksi käytetty jotain salamavaloa? Taivas tarvitsee pitkän valotusajan, eikös? Pieni aukko - kohtuullinen syväterävyys lukuunottamatta aivan kameran edessä olevia ruohoja? Olisiko jotain muuta erityisesti huomioitava, jos haluaisi ikuistaa näkymää paikallisen ruohomaton lomasta samaan tyyliin? Kun ei ole sinne Kälviällekään kyytiä.

Tästä tulee mieleen Martin Parrin kuvat. Tai sitten se kuvaaja, jonka nimeä en muista, joka kuvasi Irlannissa paikkoja, joissa oli menettänyt henkensä ihmisiä tämän yhäkin kai käytävän uskonsodan seurauksena.
Viattoman tuntuisia ruohotuppaita jotka kätkevät surullisia muistoja. Näin kauas vaeltavat tippaleipäaivot tuossa tuokiossa oittaalaista maisemakuvaa katsellessa.

Annukka

[jubo]

Kuva ei ollu mielestäni mikään erikoinen, esim. nurmikko oli palanut reilusti puhki.

[piksi]

Kuva ei ollu mielestäni mikään erikoinen, esim. nurmikko oli palanut reilusti puhki.

puhki polttaminen ei välttämättä ole valokuvaajalta tahaton moka, vaan tehokeino oikein käytettynä. itse yritän yleensä heittää helvettiin kaikki mahdolliset valokuvausoppaiden rule of thirdit ja valotussäännöt ja sitten myöhemmin saan lukea aukeasta ja vastaavista paikoista kuinka kuvissani se ja tämä sommittelu ja valotus on aivan kauhea, puhkipalaneita kohtia hyi hyi x-)

en ole vielä nähnyt kyseistä lehtikuvaa, joten SITÄ täytyy kommentoida lisää kunhan pääsen töistä kotiin. ;-)

[adele]

Kun ei ole sinne Kälviällekään kyytiä.

Sitten kun tarvitset kyytiä Kälviälle kysy. Eiköhän matka järjesty. Kuten Zeniin tutustuneena tiedät, päämäärä, itse Kälviä, ei ole tärkeä, vaan koko pointti on matkan teko, sillä jokainen meistä on jo perillä, vaikka harva sen ymmärtää.