valokuvauksen eri muodot, "motiivit"

[adapteri]

Tuossa kun Puusan kanssa jossain keskustelussa keskusteltiin digikuvauksen kuvia huonontavasta vaikutuksesta, tuli mieleen, että suurin syy mielipide-eroihin voi olla erilaisissa kuvausmuodoissa. Puusan tulkittiin väittäneen, että digikamerat huonontavat kuvailmaisua ja monet meistä olivat juuri päinvastaista mieltä. Loman aikana sitten tuli jossain välissä mietityksi noita kuvausmotivaatioita ja kuvien sisällön "huonoutta".

Puusan esimerkit ja jopa tuo hänen julistamansa kilpailu sopivat "kuvanoutajille", niille lehti- tai ammattikuvaajille, jotka hakevat päätoimittajan tai jonkun muun haluaman kuvan. Me dikiräpsääjät kuvaamme vähän toisella tavalla. Eiköhän se useammin ole eteen sattuneen tilanteen, kohteen ikuistamista. Vähän välimuotona on sitten kotona otetut ylioppilaskuvat ja muut poseeraukset.

Minusta kuvaamisen motiivit voisivat olla jotain seuraavanlaisia:

1. "ammattikuvaus": en määrittele tarkemmin

2. Muistokuvaus: esim matkalla kuvaaminen, jolloin taustamotivaationa on muistoksi itselle ja muille matkalla tapahtuneen esittelyksi. Tätä on myös lasten kesäleikkien kuvaaminen, se normaali "räpsyjen" ottaminen silloin tällöin. (filmipokkarilla joulu ja juhannus samalla rullalla).

3. "amatöörikuvaus": kuvauksen harrastaminen, kohteiden kuvaaminen kohteen vuoksi, kuvaaminen omaksi iloksi, leikkiminen kameralla, sen mahdollisuuksien kokeilu ja käyttö

4. taidekuvaus: uuden teoskynnyksen ylittävän kuvan luominen kameralla

Minusta digit antavat meille räpsääjille paljon mahdollisuuksia ja parantavat kuvien laatua niin teknisesti kuin sisällöllisestikin kohdissa 2-4. Kakkoskohdan kuvaamisessa tämä perustuu siihen, että filmipokkarilla kuvattaessa kamera ei ollut ikinä tuttu. Digillä kuvauskustannusten alhaisuus mahdollistaa kameran käytön ja sen oppimisen ihan toisella lailla. Jos kuvaa vuodessa 500 kuvaa entisen 50 tilalla, varmasti muistaa kamerasta jonkin ominaisuuden paremmin. Jos kuvaaminen alkaa sitten mennä harrastuksen puolelle ja kuvaa enemmänkin, varmasti kamera tulee sen verran tutuksi, että kuvien laatu paranee.

Kolmoskohdan kuvaajat (lasken itseni tähän luokkaan) ottavat kuvia harrastuksen vuoksi. Kohteet voivat olla mahdottomia, vaikeitakin, ja silloin yrityksiä ja erehdyksiä tulee suuri osa, mutta joku onnistuukin. Se harrastuksen ilo tulee siitä onnistumisesta. Silloin "kuvanoutajan" kriteereillä annettu arvio kuvasta on ihan yhtä tyhjän kanssa. Sommittelusta viis, valotuskin riittää sinnepäin, kunhan siinä on sitä jotakin. Ja "se jotakin" on makuasia. Miksi hernekeitto on parempi kuin linja-auto? Vai voiko niitä edes verrata samoilla kriteereillä? Miksi amatöörin kuvia pitäisi arvioida lehtikuvan tai mainoskuvan kriteereillä? Minä kuvaan esim juniorijalkapalloa. Ei silloin kuvien tarvitse olla samanlaisia kuin hesarin jalkapallokuvien. Niissä riittää, että näkyy, kuinka pojat nauttivat pelaamisesta. Kuvan motiivi on ihan erilainen. Minä kuvaan myös kukkia ja mehiläisiä. Niitä kuvaan siksi, että minusta luonto on kaunis. Ei minun heinäsirkkakuviani tarvitse arvioida National Geokraahvin julkaisukriteereillä.

Minä väitän, että digikamerat ovat suuresti parantaneet kuvien laatua myös kolmoskohdan kuvaajilla. Minulla ei varmasti olisi varaa leikkiä filmijärkkärillä samalla lailla kuin digillä (puolessa vuodessa 15 000 kuvaa). Jos filmikameralla otin "hyviä" kuvia 100 vuodessa, nyt niitä tulee 500. Onnistumisprosentti voi olla paljon huonompi, mutta sou what? Filmijärkkärillä en ikinä miettinyt filmivalintaa valkotasapainon tai valaistuksen sävyn mukaan. Käytin aina samaa diaa. Nyt voin kokeilla sellaistakin. Samaten voin jostain kohteesta ottaa kuvia eri aukolla ja katsoa valmiista kuvista, mikä syvyysterävyysalue on sopivin. Muutaman kymmenen kokeilukerran jälkeen osaan ihan eri lailla käyttää aukkoa kuin ennen. Aukon vaikutuksen teorian olen osannut 35 vuotta. Digi mahdollistaa oppimisen eri lailla. Nyt voin etsiä OMAA makuani miellyttävän terävyysalueen kattavan kuvan. Eikä yhtään kiinnosta, mitä muut sanovat aukkovalinnastani.

Onneksi on digi. Se parantaa kuvien laatua, niin teknisesti kuin sisällöllisesti. Se antaa harrastukselle sisältöä ja siivet.

Osaisinpa vielä luoda taidetta....

[tajoka]

Kiitos adapterille tästä viestistä! Tällaista muistojen tallentajaa tämä viesti lohduttaa. En ole taiteellisesti lahjakas, joten kuvani ovat huonoja. Mutta minulle riittää, että minulla on kuva jostain itselleni tärkeästä hetkestä, ihmisestä tai olennosta. Ainakin niin kauan kuin tekniikka ei estä kuvien katselemista.

[mäkikuisma]

Meikäläinen ainakin putoaa muisto- ja amatöörikuvaajan väliin. Tarkoitus on pitää kamera mukana ja tallentaa omaa ja ystävien elämää. Ne kuvat ovat kuitenkin sitten vanhana huru-ukkona pällistellessä ne kaikkein arvokkaimmat. Kuitenkin yritän tehdä sen "vakavan harrastajan" tyylillä, en perus sunnutaikuvaajan. Eli taiteelliset näkökohdat yritän ottaa huomioon mahdollisuuksien mukaan. Muutenkin itseäni kiinnostaa lähinnä ihmisten kuvaaminen toimissaan, ei niinkään kukkien, kivien, maisemien yms. kuvaus.

Digikuvaus ei tuonut ainakaan minulle mitään autuutta. Tällä hetkellä tuppaa olemaan niin, että 10D pölyttyy nurkassa ja mukana kulkee pieni ja näppärä Nikon FG ja mv-filmi. Filmi siksi, että sen dynamiikka on yhä verraton digiin verrattuna. Myös kunnon laajakulmaobjektiivit ja syväterävyyden hallinta tulevat mahdolliseksi paljon pienemmällä raahaamisella kuin 10D:n kanssa. Ja jos kamera jostain syystä häviää, on menetys paljon pienempi.

[JuhaH]

Ja jos kamera jostain syystä häviää, on menetys paljon pienempi.

Tulee ihan lapsuudenmuistoja mieleen kaveristani, joka hankki hienon jalkapallon, mutta sillä ei saanut pelata, kun se olisi kulunut siitä ;)

Itselle tuo muistojen tallettaminen lienee kuvauksen tärkein motiivi. Toinen on se, että yritän saada vangittua joitain kauniita asioita, mitä ihmiset eivät muuten havaitsisi ja tuoda niitä kuvillani esiin. Tämä "tavoite" on opettanut minua myös havainnoimaan ympäristöäni paljon tarkemmin, vaikkei kamera olisi edes mukana.

[spege]

Onneksi on digi. Se parantaa kuvien laatua, niin teknisesti kuin sisällöllisesti. Se antaa harrastukselle sisältöä ja siivet.

Kerrankin ollaan adapterin kanssa samaa mieltä.

Mulle ainakin tuo 10D oli kuin taivaan lahja; tulee kuvattua paljon enemmän kuin filmiaikana ja kuvalaatu on samalla viivalla ennen niin paljon käyttämäni yhdistelmän, EOS-3 + Kodak E100VS-diafilmi kanssa. Silloin yhden kuvan räpsäyttäminen maksoi aina n. 2 markkaa / laaki (laskien filmin ja kehityksen, ei diakehyksiä).

Nyt ei tarvitse säästää ruutuja rahan takia, ei tarvitse vaihtaa jatkuvasti filmirullaa ja mikä parasta; ISO-herkkyyttä voi säätää aina tilanteen mukaan ja ISO 800 tuottaa 10D:llä vielä tosi hienoa jälkeä. Mitä tekee vastaavat kinofilmit? Raemössöä.

Lisäksi teleillä yltää nyt 1,6-x digikertoimen ansiosta paljon pidemmälle kuin ennen. Ainut mikä ketuttaa on sitten tuo laajakulmapuoli. No, seuraavaksi ostan digirungon jossa kerroin on 1,3-x. Se on hyvä kompromissi.

[mahei74]

Adapteri! AAMEN!

Muutoin voin olla ihan samaa mieltä edellisten sanaseppojen kanssa, mutta yhtään filmikameraa en oo omistanut ja olisinko viittäsataa kuvaa filmille kuvannut, eli ei paljon pysty filmikameraan vertaamaan... neljäs digikamera on nyt menossa ja väitän että en ikimaailmassa olisi innostunut kuvaamisesta jollei ensimmäistä digikameraa olisi tullut hankittua muistaakseni -97 syksyllä.

Seuraava askel harrastuksessa on digijärkkäri, mutta se ja peruslasi ja jonkinlainen telezoomi vaatii vielä säästötoimenpiteitä (tai sitten tuhlaan lomarahat kameraan ja kuuntelen paremman puoliskon kehuja loppuvuoden)!

Luokittelisin itseni myös sinne muisto- ja harrastajakuvaajan välimaastoon. Lyhyt yhteenveto tästä: Kumpi on parempi olla kuvaamatta vai kuvata digillä. Osalla ammattilaisista näyttää olevan ongelmia ymmärtää harrastajanäkökulmaa digikuvaukseen. Väitän että kuvaamaan oppii kuvaamalla ja digillä se on ainakin edullista, jollei jopa helppoakin

[adapteri]

Sen verran tarkennusta, etten tarkoittanut luokitella ihmisiä vaan kuvauksen motiiveita. Joku voi kuvata kaikkea vuorotellen, joku keskittyy vain yhteen. Jos totesin kuvaavani motivaationa amatöörikuvaus, en tarkoittanut, ettenkö kuvaisi lomakuvia tai YRITTÄISI luoda taidetta. Joku pikkufirma on jopa tilannut niitä ammattikuviakin, mutta mitä kuvaamista se muka on? Sanovat, että tuosta sellainen ja sellainen kuva. Minä koin silloin olevani lähempänä kopiokonetta kuin taiteilijaa. Amatööriräpsyt ovat paljon hauskempi juttu kuin kultaisen kuvanoutajan koiranvirka.

[^Nanook^]

Yhdyn samaan näkemykseen. Digi on parantanut kuvieni laatua. Aikaisemmin kuvasin filmijärkälle n. 500-1000 kuvaa vuodessa. Nyt on tullut 5000 kuvaa puolessa vuodessa. Digi on mahdollistanut valokuvauksen opettelun ihan eri sfääreihin.

Mutta toisaalta se on myös "kirous". Tieto lisää tuskaa. Aikaisemmin sitä oli ihan tyytyväinen siihen, että kamera oli sentäs osoittanut kohdetta kohti =) Nykyään pitää yrittää nysvätä kaikki kohilleen.

Tajoka:
Kyllä niitä hyviä kuvia pystyy ottamaan vaikkei olisikaan taiteellisesti lahjakas. Ainakin teknisesti hyviä kuvia :)

[laite]

Hyvä adapteri!
Itsellä on kuvaaminen mennyt niin, että aluksi kuvasin digiräpsyttimellä ja samalla opiskelin hieman aukon ja suljinajan vaikutusta kuvaan. Vuoden räpsyttelyn jälkeen sain ensimmäisen filmijärkkärini (eli aika tarkalleen vuosi sitten) ja silloin alkoikin sitten "todellinen" kuvaaminen, lähinnä sen takia kun kinojärkkärissä käytettävät pidemmät polttovälit mahdollistivat jopa taustan sumentamisen. Puoli vuotta tulikin kuvattua erilaisilla filmikameroilla ja digiräpsytin oli melko vähällä käytöllä. Loppujenlopuksi myin digipokkarin pois ja ostin tilalle ensimmäisen digijärkkärin. Nyt on sitten toinen digijärkkäri kierroksilla, välissä oli muutaman kuukauden filmikuvausvaihe kun en osannut päättää minkä digin hommaisin seuraavaksi. Nyt on taas filmiä ja digiä tullut kuvattua ja täytyy myöntää, että filmiä palaa vain muutama rulla kuukaudessa ja digillä tulee otettua muutama sata kuvaa samassa ajassa (enemmänkin voisin ottaa, mutta vapaa-aika ei riitä).

Siitä onko digi parantanut kuvieni laatua en sano mitään, pokkarivaiheen jälkeen tuli otettua filmillä ne "hyvät" kuvat joita en olisi jostain syystä varmaan koskaan edes osannut ottaa digipokkarilla... Sen tiedän, että vuoden järkkärikuvaaminen on ainakin avannut uusia näkökulmia jokapäiväisiin objekteihin, vaikka kameraa ei ole mukana, niin silti tulee tarkasteltua rakennuksia ja luontoa aivan eri kantilta kuin ennen. Onneksi eri formaateilla kuvaaminen on totuttanut melko hienosti noihin eri formaattien nikseihin.

Ja jos päästään siihen asiaankin: eli itse kuvaamiseni menee tuonne luokkaan 2 ja 3 ja ajoittain tulee testailtua tuota nelosluokan toimintaakin (harvemmin kuitenkaan). Oikeastaan toi muistokuvaus on sitä, mitä harvemmin tulee harrastettua (ainoastaan pakon edessä jos niin voi sanoa). Viimeaikoina omat kuvauksen ja mielenkiinnon kohteet ovat löytyneet tuolta kasvillisuuden seasta, kaikki pienet mönkijät ja siristäjät kiinnostavat suunnattoman paljon. Harmittaa vain kun peruskoulussa jäi biologian opiskelu melko vähiin, joten 99.9% kohtaamistani eliöistä on minulle täysin tuntemattomia.

tässäpä taas, en tiedä onko noissakaan jutuissa mitään järkeä, ei oikein oikoluku innosta flunssaisen työpäivän jäljiltä.

[huikka78]

Toinen on se, että yritän saada vangittua joitain kauniita asioita, mitä ihmiset eivät muuten havaitsisi ja tuoda niitä kuvillani esiin. Tämä "tavoite" on opettanut minua myös havainnoimaan ympäristöäni paljon tarkemmin, vaikkei kamera olisi edes mukana.

Olen samoilla linjoilla. Ja muutenkin olen huomannut sen, että digin hankkimisen ja kuvauksen tiimoilta tulee liikuttua paljon enemmän luonnossa tahi käytyä paikoissa, joissa ei muutoin olisi varmasti käynyt. Välillä ei tule edes otettua yhtään kuvaa noilla "kuvausreissuilla" jos mitään mielenkiintoista ei ilmene ja muutenkin kuvat ovat yleensä melkoisia räpsyjä, mutta joskus tulee ihan ajateltuakin, mitä kuvaa tai ainakin että miten kuvaa. Lisäksi olen ostanut viimeisen vuoden sisään (jonka olen digin omistanut) viisi valokuvauksesta kertovaa/koskevaa kirjaa ja jopa lukenut ne kaikki. Ehkä olen niistä jotain oppinutkin ja ainakin huomannut asioita, joita ei välttämättä tulisi ajatelleeksikaan (vaikka suurin osa kuvaamisen teoriasta onkin melko yksinkertaista ja itsestään selvää, ainakin tietyllä tasolla). Harmi vain, etten ole oikeasti lainkaan visuaalisesti lahjakas ja sen(kin) vuoksi huippukuvat ovat harvassa.

[mvuori]

Puusan esimerkit ja jopa tuo hänen julistamansa kilpailu sopivat "kuvanoutajille", niille lehti- tai ammattikuvaajille, jotka hakevat päätoimittajan tai jonkun muun haluaman kuvan. Me dikiräpsääjät kuvaamme vähän toisella tavalla. Eiköhän se useammin ole eteen sattuneen tilanteen, kohteen ikuistamista. Vähän välimuotona on sitten kotona otetut ylioppilaskuvat ja muut poseeraukset.

Minusta kuvaamisen motiivit voisivat olla jotain seuraavanlaisia:

(...)

Kyllähän syitä maailmaan mahtuu. Pari vuotta sitten listasin alkuun satakunta syytä, kun ihmiset aina valittivat eräällä foorumilla sitä miten vaikeaa heidän oli ymmärtää syytä, miksi jokin kuva oli otettu: "Sata syytä ottaa valokuvia", http://www.kotiposti.net/mvuori/valokuv ... /index.htm

[AA]

Olen kuvannut, jos en ihan 15'000 kuvaa, niin silti kohta 4'000 kuvaa digijärkkärillä puoleen vuoteen ja kaikki "ennakkohaaveeni" digikuvauksen autuudesta ovat lähes toteutuneet. Kuvasin 17 vuoden aikana nuukaillen vähän päälle 200 rullaa filmiä ts. n.6000 sisältäen niin mv:t, diat kuin värikuvatkin wanhalla manualfokuskamerallani.
Se, missä en ole hakannut 10-0 edellisiä filmikuviani ovat mustavalkokuvat, mutta uskon seuraavan 17 vuoden opettavan minulle Photoshopista yhtä paljon kuin pimiössä käytettyjen tuntien aiemmin.
Valokuvaushan on samanlaista kuin opiskelu muutenkin: yritys- ja erehdysmenetelmä on tehokas, ja samoin lyhyt ja paljon otettuja kuvia sisältävä jakso nopeuttaa oppimista varsinkin "kokeellisessa" kuvauksessa, joksi lasken aika monet kohteet. Filmiaikoina en laiskuuttani jaksanut kirjata ylös kuvanoton asetuksia ja niinpä oppiminenkin jäi aika vähäiseksi.
Ammattikuvauksesta: se on varmaan sitä, jolle tasolle en ikinä pääse, koska nytkin kuvaan raw:n sijaan jpg-kuvia, vaikkakin tarkimmalla, mutta silti. Hukkaan taisi mennä kamerahankintani...
Hyvä yhteenveto kuvauksesta, Adapteri!

[tareone]

Kuvaan, koska pidän kuvauksesta. Jos en pitäisi, en kuvaisi. Välillä tulee siedettävää jälkeä, välillä kuraa.

Ymmärrän Joren katkeruuden, koska amatöörit tunkevat hänen alallaan ammattilaisten apajoille. Valokuvauksessa voi kehittyä mestariksi ilman mitään alan koulutustakin. Omalla alallani onneksi lainsäädäntö kieltää ei-ammattilaisten työskentelyn.

[Jonihus]

Kuvaan sekä muisteloita varten, että kuvaamisen vuoksi kokeillen, harjoitellen ja oppien.

[paulas]

Hyvä keskustelun avaus ja kirjoitus, adapteri! Suurin osahan tämän foorumin lukijoista ja kirjoittajista on enemmän tai vähemmän harrastelijoita. Kirjoituksesi oli oikein vapauttava jorepuusan pöytään lyömien kovien argumettien jälkeen.

[jahon1]

Ymmärrän Joren katkeruuden, koska amatöörit tunkevat hänen alallaan ammattilaisten apajoille. Valokuvauksessa voi kehittyä mestariksi ilman mitään alan koulutustakin.

Ehkä kärjistit, mutta pakko todeta että tuskin tunkevat. En jaksa uskoa, että yksikään lehti käyttää yhtäkään amatööriä kuvaamiseen. Kuvia voi toki lehdille tarjota ja kyllä niitä käytetäänkin, mutta yhdellekään amatöörikuvaajaajalle tuskin soitetaan ja pyydetään ottamaan jostain ennalta tiedettävästä tilaisuudesta kuvia. Mestariksi voi kehittyä ilman mitään alan koulutustakin, mutta siinä prosessissa kameran tyypillä ja mallilla on erittäin vähäinen merkitys -luulisin. Voisi jopa ajatella, että ei-digitaalinen kamera kehittää kuvaajaa enemmän. Kamerallahan kuitenkin vain tallennetaan haluttu ja ehkä jo etukäteen mietitty kuva. Tekniikan voi omaksua nopeammin, kun heti pystyy katsomaan, miten joku muutos vaikutti kuvaan, mutta jos kuvaajalta puuttuu "silmä" ts. näkemys, sitä ei tekniikan osaamisella tai huippulaitteilla korvata.

[adapteri]

Ymmärrän Joren katkeruuden, koska amatöörit tunkevat hänen alallaan ammattilaisten apajoille. Valokuvauksessa voi kehittyä mestariksi ilman mitään alan koulutustakin.

Ehkä kärjistit, mutta pakko todeta että tuskin tunkevat. En jaksa uskoa, että yksikään lehti käyttää yhtäkään amatööriä kuvaamiseen. Kuvia voi toki lehdille tarjota ja kyllä niitä käytetäänkin, mutta yhdellekään amatöörikuvaajaajalle tuskin soitetaan ja pyydetään ottamaan jostain ennalta tiedettävästä tilaisuudesta kuvia.

Olen sitä mieltä, että lehdet nimenomaan käyttävät nykyään paljon ei-ammattilaisia kuvien tuotannossa. Kilpailu ja tuottovaatimukset pakottavat lehdet tuottamaan jutut kuvineen mahdollisimman halvalla. Asiakkaat taas "vaativat" kuvia. Kun toimittajille annetaan kamera käteen ja käsketään kuvittamaan oma juttunsa, eikö se juuri ole amatöörin käyttöä kuvauksessa? Vain tärkeimmissä tilanteissa käytetään enää ammattilaista. Toinen tapa saada kuvia on se, kun amatööri lähettää ottamiaan kuvia lehdille. Onnettomuuskuvista suuri osa on tällaisia. Jos lehtikuvien määrä on kasvanut, se on tullut nimenomaan amatöörien osuuden kasvamisesta. Kun sieltä tulee tarpeeksi (määrä ja laatu) kuvia, ammattilaisten tarve vähenee. Nyt vaan kyse on siitä, mikä on riittävä laatu. Lehden lukijoilla voi olla erilainen vaatimustaso kuin ammattilaiskuvaajalla. Iltalehtien kuvia katsellessa näkee selvästi, mikä myy. Sattumalta paikalle osuneet kuvaajat tuottavat kiinnostavimmat kuvat. Tai oikeastaan: mistä minä sen tietäisin. En edes tiedä, mitä ne suomen robinsonit olivat, joista jokin aika sitten puhuttiin, saatikka sitten idoolit. Ei kai niitä amatöörit kuvaa? Ne kuitenkin taisivat kiinnostaa isoa osaa lukijoista.

Entäpä jos niitä ammattilaisia häiritsee se, että ennen he näkivät maailman mittakaavassa tärkeitä asioita, nyt vain idoleja ja kuulantyöntäjien kipeitä sormia?

[eeva]

Voisin luokitella itseni amatöörikuvaajaksi. Yritän välillä tehdä taidettakin ja oikeastaan se on yksi unelmista. Muistokuvaajaksi en taida sopia, kun en ota kameraa mukaan kaikkiin ryyppyjuhliin, enkä muutenkaan räpsi turhaan. Usein kyllä näkee, että kuvasta tulee huono jo ennen kuin sen kuvan ottaa. Toisaalta aika onnettomista otoksista voi joskus kehkeytyä mahtavia kuvia...

[pahvi]

Voisin luokitella itseni amatöörikuvaajaksi. Yritän välillä tehdä taidettakin ja oikeastaan se on yksi unelmista. Muistokuvaajaksi en taida sopia, kun en ota kameraa mukaan kaikkiin ryyppyjuhliin, enkä muutenkaan räpsi turhaan. Usein kyllä näkee, että kuvasta tulee huono jo ennen kuin sen kuvan ottaa. Toisaalta aika onnettomista otoksista voi joskus kehkeytyä mahtavia kuvia...

Aijai jos ryyppyjuhlat on ainoita muistamisen arvoisia tilaisuuksia on muistoja luultavasti aika heikosti kerrottavana jälkipolville ;).

Sivuhuomautuksena mainttakoon että mulla on parikertaa ollut kamerareppu mukana töissä ja töistä on tullut suoraa lähdettyä radalle, aika "mielenkiintoisia" otoskia on tarttunut kameraan noilta reissuilta.

Kumma kyllä mitään ei ole unohtunut ravintolaan ja tavaratkin on pysynyt ehjänä. Ainoa läheltäpiti tilanne kävi kun "hieronta" alan ammattilainen suuttui työtarjouksen hylkäämisestä ja potkaisi reppua.
Aamulla ihmetellään kuvia. Valitettavasti suurin osa todistusaineistosta on senverran raskauttavaa että ei voi kyseisten yksilöitten hyvinvoinnin uhalla nettiin laittaa. Kakkosluokan räpsyjä siis!

[jahon1]

Toinen tapa saada kuvia on se, kun amatööri lähettää ottamiaan kuvia lehdille. Onnettomuuskuvista suuri osa on tällaisia. Jos lehtikuvien määrä on kasvanut, se on tullut nimenomaan amatöörien osuuden kasvamisesta. Kun sieltä tulee tarpeeksi (määrä ja laatu) kuvia, ammattilaisten tarve vähenee. Nyt vaan kyse on siitä, mikä on riittävä laatu. Lehden lukijoilla voi olla erilainen vaatimustaso kuin ammattilaiskuvaajalla. Iltalehtien kuvia katsellessa näkee selvästi, mikä myy. Sattumalta paikalle osuneet kuvaajat tuottavat kiinnostavimmat kuvat.

Joo, oikeassa olet siinä, että esim. iltapäivälehdissä näkyy usein jonkun muun kuin lehden kuvaajan ottamia kuvia yleensä kai joku kolari, tulipalo tai joku muu onnettomuus tai sitten joku luontokappale joka on eksynyt väärille leveysasteille. Mutta kyllä yhdeksän kuvaa kymmenestä esim niistä onnettomuuskuvista on täyttä shittiä, anteeksi kielenkäyttöni, jo pelkästään laadullisesti. Tämä voi johtua siitä, että kamerassa ei speksit riitä, mutta nykyäänhän noissa pokkareissakin on megapikseleitä niin maan perkuleesti :)