Ideoinnin tuska ja autuus
Lähetetty: Touko 17, 2004 21 : 14
Usein valokuvaajat miettivät - mitä kuvata yleensä tai - miten kuvata jo monta kertaa samoin kuvattu asia. Valokuvaamiseen pitäisi liittyä toteuttamisen tarve ja kameran pitäisi olla vain välikappale.
Jos kameran ulkoiluttaminen turhauttaa ja tuntuu siltä -ettei keksi mitä kuvata -saattaa olla vakavan pohdiskelun paikka: ”miksi oikein kuvaan-miksi olen ostanut kalliin kameran?”
Loogisesti kuvaamisen tarve, aihe tulee ensin, mielessä on jokin projekti, jokin tarve, joka toteutetaan hankkimalla kamera ja opettelemalla kuvaamaan. Jos lähtökohta on käänteinen, ostetaan kamera --koska sen kanssa touhuaminen näyttää coolilta --ollaan hankaluuksissa.
Silloin väline hallitsee koko ajatusmaailmaa. Sama ongelma on harrastelijamaalareilla. Ostetaan maaleja, kankaita ja siveltimiä ja asetutaan kankaan ääreen ja…turhaudutaan.
1.
Paras lähtökohta on projektihakuisuus. Määrität sinulle tärkeän asian ja paneudut sen ennakkosuunnitteluun. Silloin auttaa lukeneisuus ja yleissivistys. Kuvasit mitä tahansa, syvempi tieto asiasta auttaa muuttamaan visiotasi enemmän kohderyhmää kiinnostavaksi. Lukiessasi valokuvauksen historiaa- näet miten kuvaajat ovat käsitelleet ympäristöään, lukiessasi kulttuuriantropologiaa tajuat -mitä kannattaa kertoa ihmisyhteisöstä, lukiessasi proosaa tajuntasi laajenee -koska joudut kohtaamaan monia ilmaisutapoja.
2.
Valokuvaajaa auttaa tavattomasti muu kuin teknokraatttinen asenne, suuret valokuvaajat ovat olleet humanisteja, --siis kirjastoon ja aivan muille hyllyille, kuin pelkkien valokuvausoppaiden ääreen.
Motivoi itsesi huolellisesti, kehityt valokuvaajana vain kun sinulla on päämäärä.
Kun epäonnistut -kykenet silti kokoamaan itsesi ja aloittamaan alusta, -jokainen meistä -jotka olemme painineet suuren päämäärän kanssa -on joutunut tuijottamaan epäonnistumista silmiin ja muuttamaan lähestymistapaa ja aloittamaan kuvaamisen alusta.
Kun olet motivoitunut -sinulla on resursseja palata alkuun -koska päämäärä on niin tärkeä. Ole valmis peilaamaan omia kuviasi rehellisesti jo kuvattuun. Jos näet -että vain plagioit ja toistat täsmälleen jo olemassa olevaa --kannattaa harkita kuvaamisen jättämistä hetkeksi ja lisäopiskelua ja vaikutteiden hakua.
3.
Opi näkemään. Jätä kamera pois iltakävelyltä ja katso ympärillesi. Kaupungilla katso ylös tai jalkakäytävän rajaan ja prosessoi mielessäsi näkemääsi. Mieti kadulle heitettyjen roskien suhdetta kulutukseen. Mieti rakennusten muotoja suhteessa kulttuurihistoriaan. Mieti, miksi ihmiset liikkuvat siten kuin liikkuvat, miksi katsovat, tai eivät katso sinua silmiin. Mitä tapahtuu pysähtyneissä autoissa. Tee havaintoja lukemasi perusteella ihmisten vuorovaikutuksesta, analysoi ihmisten asentoja ja valta-asemaa toisiinsa kaduilla. Herätä itsessäsi mielenkiinto siihen todellisuuteen missä elät katsoen aktiivisesti syy ja seuraussuhteita. ( -lue Desmond Morrisin kirjoja tässä yhteydessä)
Muodosta käsitys itsestäsi luovana ihmisenä. Ole rehellinen. Vastaa kysymyksiin: -- olenko kehityskelpoinen, ovatko kuvani sellaisia, että niitä jaksavat katsoa muutkin kuin minä itse, kuvaanko vain pintaa vai näenkö myös kuvien taakse. Onko kuvaamiseni todella pyrkimystä luoda visuaalisia asioita vai kannanko kameraa vain sen tekniikan vuoksi. Tiedänkö todella tekniikasta ja mekaniikasta ja kuvaamisen ergonomiasta --vai luulenko vain ja jos luulen --olenko yrittänyt selvittää asioita ja opetella ne kunnolla. Onko käsite ”kuva” minulle selkeä ja kuvaanko vain itselleni -vai onko kohderyhmä minulle tärkeä.
4.
Käytä aivomyrskyä ja stimuloi itseäsi.
Aivomyrskyn idea on siinä -että vapautat lukkiutuneen mielesi ideoimaan. Ota pala paperia ja kynä ja ala antaa merkityksiä ja käyttötarpeita esim. tiiliskivelle. Mieti voisiko tiiliskivellä pitää paikallaan pilven päällä haikaraa -joka vie väärää vauvaa väärään paikkaan, voisiko tiili olla hyvää aamiaisella, voisiko tiili olla tehokas ohjus, voisiko tiilellä surffata tiilitehtaan varastossa jne. Jatka tätä -kunnes tunnet -että mielesi virtaa myös oman aiheesi suhteen. Älä pelkää mielleyhtymiä, jotka ahdistavat, jokainen suuri taiteilija on oman itsensä edessä alaston ja pelokas.
Stimuloi itseäsi kemiallisesti. Ryyppää kunnon känni ja krapulassa kokeile uudestaan aivomyrskyä tai anna vain ajatusten virrata vapaasti ja kirjoita kokemasi ja kuvaa kaikki myöhemmin. Kokeile Rosen terapiaa kerran pari ja yritä poistaa mielesi lukkoja. Nämä lukkiutumat nimittäin pitävät sinut siellä-- missä ajatus ei liiku ja kuvat ovat keskinkertaisia.
5.
Ole rohkea.
Joudut ehkä opettelemaan suomalaisuuteen kuulumattoman smalltalkin ja lähenemään ihmisiä. Huomaat nopeasti -että harjoittelemalla puhumista, pystyt rentouttamaan kanssaihmisiäsi ja uskallat ohjata heitä ensin kuvattavaksesi projektiasi varten ja lopulta myös ohjaamaan heitä itse kuvauksessa. Lähesty marginaaliryhmiä ja työstä heidän kanssaan ajatuksiasi. Kun kykysi kommunikoida kasvaa -sen näkee suoraan kuvissasi, et tyydy enää kuvaamaan ihmisiä kaukaa pitkällä telellä vaan uskallat mennä lähelle ja toteuttaa sen mitä haluat; olkoon se vaikka reportaasien sarja yölliseltä nakkikioskilta tai maahanmuuttajaperheestä.
Jos kameran ulkoiluttaminen turhauttaa ja tuntuu siltä -ettei keksi mitä kuvata -saattaa olla vakavan pohdiskelun paikka: ”miksi oikein kuvaan-miksi olen ostanut kalliin kameran?”
Loogisesti kuvaamisen tarve, aihe tulee ensin, mielessä on jokin projekti, jokin tarve, joka toteutetaan hankkimalla kamera ja opettelemalla kuvaamaan. Jos lähtökohta on käänteinen, ostetaan kamera --koska sen kanssa touhuaminen näyttää coolilta --ollaan hankaluuksissa.
Silloin väline hallitsee koko ajatusmaailmaa. Sama ongelma on harrastelijamaalareilla. Ostetaan maaleja, kankaita ja siveltimiä ja asetutaan kankaan ääreen ja…turhaudutaan.
1.
Paras lähtökohta on projektihakuisuus. Määrität sinulle tärkeän asian ja paneudut sen ennakkosuunnitteluun. Silloin auttaa lukeneisuus ja yleissivistys. Kuvasit mitä tahansa, syvempi tieto asiasta auttaa muuttamaan visiotasi enemmän kohderyhmää kiinnostavaksi. Lukiessasi valokuvauksen historiaa- näet miten kuvaajat ovat käsitelleet ympäristöään, lukiessasi kulttuuriantropologiaa tajuat -mitä kannattaa kertoa ihmisyhteisöstä, lukiessasi proosaa tajuntasi laajenee -koska joudut kohtaamaan monia ilmaisutapoja.
2.
Valokuvaajaa auttaa tavattomasti muu kuin teknokraatttinen asenne, suuret valokuvaajat ovat olleet humanisteja, --siis kirjastoon ja aivan muille hyllyille, kuin pelkkien valokuvausoppaiden ääreen.
Motivoi itsesi huolellisesti, kehityt valokuvaajana vain kun sinulla on päämäärä.
Kun epäonnistut -kykenet silti kokoamaan itsesi ja aloittamaan alusta, -jokainen meistä -jotka olemme painineet suuren päämäärän kanssa -on joutunut tuijottamaan epäonnistumista silmiin ja muuttamaan lähestymistapaa ja aloittamaan kuvaamisen alusta.
Kun olet motivoitunut -sinulla on resursseja palata alkuun -koska päämäärä on niin tärkeä. Ole valmis peilaamaan omia kuviasi rehellisesti jo kuvattuun. Jos näet -että vain plagioit ja toistat täsmälleen jo olemassa olevaa --kannattaa harkita kuvaamisen jättämistä hetkeksi ja lisäopiskelua ja vaikutteiden hakua.
3.
Opi näkemään. Jätä kamera pois iltakävelyltä ja katso ympärillesi. Kaupungilla katso ylös tai jalkakäytävän rajaan ja prosessoi mielessäsi näkemääsi. Mieti kadulle heitettyjen roskien suhdetta kulutukseen. Mieti rakennusten muotoja suhteessa kulttuurihistoriaan. Mieti, miksi ihmiset liikkuvat siten kuin liikkuvat, miksi katsovat, tai eivät katso sinua silmiin. Mitä tapahtuu pysähtyneissä autoissa. Tee havaintoja lukemasi perusteella ihmisten vuorovaikutuksesta, analysoi ihmisten asentoja ja valta-asemaa toisiinsa kaduilla. Herätä itsessäsi mielenkiinto siihen todellisuuteen missä elät katsoen aktiivisesti syy ja seuraussuhteita. ( -lue Desmond Morrisin kirjoja tässä yhteydessä)
Muodosta käsitys itsestäsi luovana ihmisenä. Ole rehellinen. Vastaa kysymyksiin: -- olenko kehityskelpoinen, ovatko kuvani sellaisia, että niitä jaksavat katsoa muutkin kuin minä itse, kuvaanko vain pintaa vai näenkö myös kuvien taakse. Onko kuvaamiseni todella pyrkimystä luoda visuaalisia asioita vai kannanko kameraa vain sen tekniikan vuoksi. Tiedänkö todella tekniikasta ja mekaniikasta ja kuvaamisen ergonomiasta --vai luulenko vain ja jos luulen --olenko yrittänyt selvittää asioita ja opetella ne kunnolla. Onko käsite ”kuva” minulle selkeä ja kuvaanko vain itselleni -vai onko kohderyhmä minulle tärkeä.
4.
Käytä aivomyrskyä ja stimuloi itseäsi.
Aivomyrskyn idea on siinä -että vapautat lukkiutuneen mielesi ideoimaan. Ota pala paperia ja kynä ja ala antaa merkityksiä ja käyttötarpeita esim. tiiliskivelle. Mieti voisiko tiiliskivellä pitää paikallaan pilven päällä haikaraa -joka vie väärää vauvaa väärään paikkaan, voisiko tiili olla hyvää aamiaisella, voisiko tiili olla tehokas ohjus, voisiko tiilellä surffata tiilitehtaan varastossa jne. Jatka tätä -kunnes tunnet -että mielesi virtaa myös oman aiheesi suhteen. Älä pelkää mielleyhtymiä, jotka ahdistavat, jokainen suuri taiteilija on oman itsensä edessä alaston ja pelokas.
Stimuloi itseäsi kemiallisesti. Ryyppää kunnon känni ja krapulassa kokeile uudestaan aivomyrskyä tai anna vain ajatusten virrata vapaasti ja kirjoita kokemasi ja kuvaa kaikki myöhemmin. Kokeile Rosen terapiaa kerran pari ja yritä poistaa mielesi lukkoja. Nämä lukkiutumat nimittäin pitävät sinut siellä-- missä ajatus ei liiku ja kuvat ovat keskinkertaisia.
5.
Ole rohkea.
Joudut ehkä opettelemaan suomalaisuuteen kuulumattoman smalltalkin ja lähenemään ihmisiä. Huomaat nopeasti -että harjoittelemalla puhumista, pystyt rentouttamaan kanssaihmisiäsi ja uskallat ohjata heitä ensin kuvattavaksesi projektiasi varten ja lopulta myös ohjaamaan heitä itse kuvauksessa. Lähesty marginaaliryhmiä ja työstä heidän kanssaan ajatuksiasi. Kun kykysi kommunikoida kasvaa -sen näkee suoraan kuvissasi, et tyydy enää kuvaamaan ihmisiä kaukaa pitkällä telellä vaan uskallat mennä lähelle ja toteuttaa sen mitä haluat; olkoon se vaikka reportaasien sarja yölliseltä nakkikioskilta tai maahanmuuttajaperheestä.