Muutamia tosiasioita lehtikuvauksesta
Lähetetty: Touko 13, 2004 9 : 42
Kirjoitin aiemman threadin alkuun digikameroiden vaikutuksesta lehtikuviin / valokuviin. Lukiessani vastauksia tuntui, ettei kaikkea alaan liittyvää tiedetä varmasti.
Tässä muutamia ns. tosiasioita:
1. Suomessa on yksi kuvatoimisto Lehtikuva Oy, jossa työskentelee kymmenkunta kuvatoimistokuvaajaa. He kuvaavat ns. pääuutiset kaikkialla Suomessa ja jos eivät pysty, kuvaamaan ostetaan joku Lehtikuvan paikallinen free tai oikeammin stringer.
Lehtikuvan ulkomaankuvat tulevat AP:ltä ja Reutersilta pääosin ja Lehtikuvan kuvatoimittaja valitsee valtavasta kuvavirrasta ne kuvat, jotka lähetetään maaseutulehtiin.
2. Valtakunnallisia lehtiä ovat HS, Iltalehti ja Iltasanomat ja ehkä HBL. ( Maaseudun Tulevaisuutta voidaan pitää myös valtakunnallisena lehtenä) Näillä lehdillä on jokaisella viitisen omaa vakituista kuvaajaa ja joukko freelanceja. Näissä lehdissä toimittajat eivät saa kuvata muuten kuin erityistapauksissa. ( esim ulkomaankeikka, jolle kuvaaja ei saa akreditointia)
3. Maakuntalehdissä on kaikissa omat lehtikuvaajat. Maakuntalehtiä ovat esim. TS, Aamulehti tai Kaleva. Myös niissä on noin viisi kuvaajaa per lehti. Maakuntalehdetkin käyttävät joskus freekuvaajia, mutta niissä myös toimittajat kuvaavat joskus, ei kuitenkaan pääsääntöisesti.
4. Sitten on joukko ns. kolmoslehtiä, joissa saattaa olla yksi tai kaksi lehtikuvaajaa, esim KeskiUusimaa on tällainen lehti. Niissä toimittajat kuvaavat jo pääsääntöisesti.
Freekuvaajia saatetaan joskus käyttää ruuhkahuippuina, mutta yleisemmin toimittajalle annetaan täysautomaattinen digipokkari mukaan.
( välihuomautus: poiketen kansainvälisestä tavasta, useimmiten Suomessa free paikkaa tilanteita, joihin ei löydy omaa kuvaajaa, kansainvälinen käytäntö taas on, että free on osa-alueensa spesialisti ja lehden omat stafferit ns. jokapaikan höyliä. Siellä free otetaan kuvaamaan oman spesiaalialueensa keikka, jonka hän tekee yleensä suuremmalla osaamisella kuin staffer)
5. Paikallis-ja kaupunkilehdet ovat joko tilattavia- tai ilmaisjakelulehtiä. Länsiväylää lukuunottamatta niissä ei tietojeni mukaan ole yhtään kuvaajaa ja toimittajat kuvaavat itse kaikki juttunsa. Nämä lehdet eivät käytä freekuvaajia kuin äärimmäisen harvoin.
Suurimmalla osalla koulutettavinani olleista paikallislehtien toimittajista on talon puolesta digipokkari, jota he osaavat käyttää yleensä vain perusautomaattiasetuksella.
Digin myötä nämä lehdet ovat saaneet suuria kustannussäästöjä, mutta kuvien, (en siis puhu enää lehtikuvista) visuaalinen taso on jäykistynyt huomattavasti ja lehdissä myös asia myönnetään ja siihen haetaan parannusta.
Ao. toimittajakunta on hyvin naisvaltaista ja ikävä kyllä naistoimittajien on osoittautunut hyvin hankalaksi omaksua niin kameroiden valikkorakenteita kuin Photoshopin käyttöä, varsinkin kun PS näissä lehdissä yleisestä kaavasta poiketen usein on Win XP tai 2000 PC pohjalla.
Tässä siis muutamia asioita lehtikuvauksen tekijä- ja osallistujarakenteesta.
jp.
Tässä muutamia ns. tosiasioita:
1. Suomessa on yksi kuvatoimisto Lehtikuva Oy, jossa työskentelee kymmenkunta kuvatoimistokuvaajaa. He kuvaavat ns. pääuutiset kaikkialla Suomessa ja jos eivät pysty, kuvaamaan ostetaan joku Lehtikuvan paikallinen free tai oikeammin stringer.
Lehtikuvan ulkomaankuvat tulevat AP:ltä ja Reutersilta pääosin ja Lehtikuvan kuvatoimittaja valitsee valtavasta kuvavirrasta ne kuvat, jotka lähetetään maaseutulehtiin.
2. Valtakunnallisia lehtiä ovat HS, Iltalehti ja Iltasanomat ja ehkä HBL. ( Maaseudun Tulevaisuutta voidaan pitää myös valtakunnallisena lehtenä) Näillä lehdillä on jokaisella viitisen omaa vakituista kuvaajaa ja joukko freelanceja. Näissä lehdissä toimittajat eivät saa kuvata muuten kuin erityistapauksissa. ( esim ulkomaankeikka, jolle kuvaaja ei saa akreditointia)
3. Maakuntalehdissä on kaikissa omat lehtikuvaajat. Maakuntalehtiä ovat esim. TS, Aamulehti tai Kaleva. Myös niissä on noin viisi kuvaajaa per lehti. Maakuntalehdetkin käyttävät joskus freekuvaajia, mutta niissä myös toimittajat kuvaavat joskus, ei kuitenkaan pääsääntöisesti.
4. Sitten on joukko ns. kolmoslehtiä, joissa saattaa olla yksi tai kaksi lehtikuvaajaa, esim KeskiUusimaa on tällainen lehti. Niissä toimittajat kuvaavat jo pääsääntöisesti.
Freekuvaajia saatetaan joskus käyttää ruuhkahuippuina, mutta yleisemmin toimittajalle annetaan täysautomaattinen digipokkari mukaan.
( välihuomautus: poiketen kansainvälisestä tavasta, useimmiten Suomessa free paikkaa tilanteita, joihin ei löydy omaa kuvaajaa, kansainvälinen käytäntö taas on, että free on osa-alueensa spesialisti ja lehden omat stafferit ns. jokapaikan höyliä. Siellä free otetaan kuvaamaan oman spesiaalialueensa keikka, jonka hän tekee yleensä suuremmalla osaamisella kuin staffer)
5. Paikallis-ja kaupunkilehdet ovat joko tilattavia- tai ilmaisjakelulehtiä. Länsiväylää lukuunottamatta niissä ei tietojeni mukaan ole yhtään kuvaajaa ja toimittajat kuvaavat itse kaikki juttunsa. Nämä lehdet eivät käytä freekuvaajia kuin äärimmäisen harvoin.
Suurimmalla osalla koulutettavinani olleista paikallislehtien toimittajista on talon puolesta digipokkari, jota he osaavat käyttää yleensä vain perusautomaattiasetuksella.
Digin myötä nämä lehdet ovat saaneet suuria kustannussäästöjä, mutta kuvien, (en siis puhu enää lehtikuvista) visuaalinen taso on jäykistynyt huomattavasti ja lehdissä myös asia myönnetään ja siihen haetaan parannusta.
Ao. toimittajakunta on hyvin naisvaltaista ja ikävä kyllä naistoimittajien on osoittautunut hyvin hankalaksi omaksua niin kameroiden valikkorakenteita kuin Photoshopin käyttöä, varsinkin kun PS näissä lehdissä yleisestä kaavasta poiketen usein on Win XP tai 2000 PC pohjalla.
Tässä siis muutamia asioita lehtikuvauksen tekijä- ja osallistujarakenteesta.
jp.