Valokuvaamisen kivijalka / sananjalka
Lähetetty: Touko 09, 2004 13 : 46
1. Välineen täydellinen hallinta on tärkeää. Oli kamerasi mikä tahansa, et voi viedä ajatustasi kuvasta toteutukseen saakka mallikkaasti ja siten, että kuva vastaa ennakkoajatustasi, jos kamera ohjaa toimintaasi.
Analogiset aukon ja ajan säätimet olisivat helpoiten hallittavissa,-- toivottavasti digeihin alkaa tulla takaisin analogisen maailman perusratkaisuja, vaikka kuvan muodostustapa onkin digitaalinen.
Ammattilaiset tuntevat pelkin sormin,- mikä aukko ja aika on valittuna ja pystyvät / pystyivät katsomatta kiekkoihin/renkaisiin valitsemaan ajan ja aukon kun perusvalotus oli haettu.
Silloin kerrotaan kameran avulla oma visio, ilman että kamera kuvaisi itsekseen jotain.
2. Kamera on vain väline ja kameran tärkeimpiä ominaisuuksia on sen ergonomia. ( ja kameran ergonomian soveltuminen käsiisi ja kasvoihisi.)
Olisi hyvä, että kameran voisi laukaista ns. “oikein” eli puristaa kameraa tasaisesti haluamallaan hetkellä kummallakin kädellä, jolloin etusormen ylin nivel laukaisee kameran.
Samaten on hyvä, jos kykenee katsomaan etsimeen oikealla silmällä ja antaa samalla vasemman silmän näkökentän lisätä tarvittaessa kuvaan asioita.
Kameran kanssa kannattaa vaikkapa “nukkua”, ja kosketella sitä ilman kuvaamistarkoitusta ja hakea asentoa ja laukaisua yhä uudestaan.
Jatkuvasti haussa oleva ja vaihtuva laukaisutapa ja kameran kiinnipitäminen rajoittaa toimintakykyä. Katso miten kirvesmies toimii esim. vetäessään naulaa laudasta, hän tekee sen aina samalla tavalla.
3. Valokuvaus on siis ajatuksen ( ennakkosuunnitelman) siirtoa välineen avulla kuvaksi. Kun katsomme aktiivisesti niin näemme enemmän.
Silloin meillä on oltava keino välittää ajatuksemme kolmiulotteisen näköiseksi kaksiulotteiseksi muutuvaan kuvattuun kuvaan.
Kuvaaja näkee kuvaustilanteessa kolmiulotteisen miljöön, joka kuvaushetkellä muuttuu kaksiulotteiseksi. On kyettävä tuottamaan kolmiulotteisuuden illuusio, jotta kuvan katsojan elämys olisi voimakas.
4. Kolmiulotteisen elämyksen aikaansaamiseen tarvitaan perussommittelukeinoja, todellista ymmärrystä optiikan vaikutuksesta kuvaan ja niiden lisäksi oivallusta aukkosarjan kuvaa muuttavasta vaikutuksesta.
Sommittelun peruskeinoja ovat mm: kehystys, etualan liioittelu, suorakulmaisen kolmion käyttö suorakaiteen sisällä, optinen keskipiste, rule of thirds eli kuvan jakaminen kolmasosiin ja tärkeän aineksen sijoittaminen kolmanneksille ja niiden leikkauspisteisiin, halkaisijalla tapahtuva liike joko alas vasemmalle tai ylös oikealle, liikkeen illuusion tuottaminen antamalla kohteelle tilaa tai sulkemalla kohteen liike, metaforan käyttö kuvan sisällä eli vertaaminen ja materiaalikontrastin ja valokontrastin kuvaa muokkaava vaikutus sekä mittakaavan vaihtelun kanssa kuvan sisäisen rakenteen muovaaminen jne.
5. Aukkosarjan oivaltaminen ja automatisointi on äärettömän tärkeää, aukko ja aika eivät ole pelkästään tuotetun negan / dian /tiedoston ns. "oikean valotuksen" kannalta tärkeitä, vaan liittyvät ratkaisevasti visuaaliseen ilmaisuun ja viestin välittämiseen..
Aukkosarjalla liikutaan siten, että haetaan "oikea"perusvalotus ja oma tarina kerrotaan sitten aukkosarajan ääripäissä, jotta ilmaisukin äärimmäistyy.
Oivalletaan aukkosarjan kompromissit (esim hitaan suljinajan usein tuottama laukaisuepäterävyys/suuri syvyysterävyys) ja opetellaan toimimaan äärimmäisillä suljinajoilla ja isoimmilla ja pienimmillä aukoilla ja ennekaikkea opitaan, miten omaan tarinaan kuuluu kiinteänä osana tarkennuksen keskittäminen / fokusointi siihen, mikä tarinassa on oleellista ja toisaalta epäterävyyden keskittäminen siihen, minkä on oltava mukana,-- mutta 3D vaikutelman vuoksi epätarkkana.
6. Otetaan edelliseen esimerkki lehtikuvauksen arkipäivästä: Meillä on tilanne jossa kuvataan, vaikkapa kaupunginhallituksen kahta puheenjohtajaehdokasta.
Lhetemme kannalta on tärkeää, että kerromme toisesta henkilöstä enemmän, siispä haemme aukkosarjasta sen suljin ja aukkoyhdistelmän, jolla tärkeämpi henkilö on skarppi ja hänen vierellään istuva kilpailijansa on tunnistettavissa epäterävänäkin. Nyt kuva voidaan otsikoida sen tuottaman visuaalisen vaikutelman perusteella ja samalla kuva on synkronissa jutun sanoman kanssa.
Analogiset aukon ja ajan säätimet olisivat helpoiten hallittavissa,-- toivottavasti digeihin alkaa tulla takaisin analogisen maailman perusratkaisuja, vaikka kuvan muodostustapa onkin digitaalinen.
Ammattilaiset tuntevat pelkin sormin,- mikä aukko ja aika on valittuna ja pystyvät / pystyivät katsomatta kiekkoihin/renkaisiin valitsemaan ajan ja aukon kun perusvalotus oli haettu.
Silloin kerrotaan kameran avulla oma visio, ilman että kamera kuvaisi itsekseen jotain.
2. Kamera on vain väline ja kameran tärkeimpiä ominaisuuksia on sen ergonomia. ( ja kameran ergonomian soveltuminen käsiisi ja kasvoihisi.)
Olisi hyvä, että kameran voisi laukaista ns. “oikein” eli puristaa kameraa tasaisesti haluamallaan hetkellä kummallakin kädellä, jolloin etusormen ylin nivel laukaisee kameran.
Samaten on hyvä, jos kykenee katsomaan etsimeen oikealla silmällä ja antaa samalla vasemman silmän näkökentän lisätä tarvittaessa kuvaan asioita.
Kameran kanssa kannattaa vaikkapa “nukkua”, ja kosketella sitä ilman kuvaamistarkoitusta ja hakea asentoa ja laukaisua yhä uudestaan.
Jatkuvasti haussa oleva ja vaihtuva laukaisutapa ja kameran kiinnipitäminen rajoittaa toimintakykyä. Katso miten kirvesmies toimii esim. vetäessään naulaa laudasta, hän tekee sen aina samalla tavalla.
3. Valokuvaus on siis ajatuksen ( ennakkosuunnitelman) siirtoa välineen avulla kuvaksi. Kun katsomme aktiivisesti niin näemme enemmän.
Silloin meillä on oltava keino välittää ajatuksemme kolmiulotteisen näköiseksi kaksiulotteiseksi muutuvaan kuvattuun kuvaan.
Kuvaaja näkee kuvaustilanteessa kolmiulotteisen miljöön, joka kuvaushetkellä muuttuu kaksiulotteiseksi. On kyettävä tuottamaan kolmiulotteisuuden illuusio, jotta kuvan katsojan elämys olisi voimakas.
4. Kolmiulotteisen elämyksen aikaansaamiseen tarvitaan perussommittelukeinoja, todellista ymmärrystä optiikan vaikutuksesta kuvaan ja niiden lisäksi oivallusta aukkosarjan kuvaa muuttavasta vaikutuksesta.
Sommittelun peruskeinoja ovat mm: kehystys, etualan liioittelu, suorakulmaisen kolmion käyttö suorakaiteen sisällä, optinen keskipiste, rule of thirds eli kuvan jakaminen kolmasosiin ja tärkeän aineksen sijoittaminen kolmanneksille ja niiden leikkauspisteisiin, halkaisijalla tapahtuva liike joko alas vasemmalle tai ylös oikealle, liikkeen illuusion tuottaminen antamalla kohteelle tilaa tai sulkemalla kohteen liike, metaforan käyttö kuvan sisällä eli vertaaminen ja materiaalikontrastin ja valokontrastin kuvaa muokkaava vaikutus sekä mittakaavan vaihtelun kanssa kuvan sisäisen rakenteen muovaaminen jne.
5. Aukkosarjan oivaltaminen ja automatisointi on äärettömän tärkeää, aukko ja aika eivät ole pelkästään tuotetun negan / dian /tiedoston ns. "oikean valotuksen" kannalta tärkeitä, vaan liittyvät ratkaisevasti visuaaliseen ilmaisuun ja viestin välittämiseen..
Aukkosarjalla liikutaan siten, että haetaan "oikea"perusvalotus ja oma tarina kerrotaan sitten aukkosarajan ääripäissä, jotta ilmaisukin äärimmäistyy.
Oivalletaan aukkosarjan kompromissit (esim hitaan suljinajan usein tuottama laukaisuepäterävyys/suuri syvyysterävyys) ja opetellaan toimimaan äärimmäisillä suljinajoilla ja isoimmilla ja pienimmillä aukoilla ja ennekaikkea opitaan, miten omaan tarinaan kuuluu kiinteänä osana tarkennuksen keskittäminen / fokusointi siihen, mikä tarinassa on oleellista ja toisaalta epäterävyyden keskittäminen siihen, minkä on oltava mukana,-- mutta 3D vaikutelman vuoksi epätarkkana.
6. Otetaan edelliseen esimerkki lehtikuvauksen arkipäivästä: Meillä on tilanne jossa kuvataan, vaikkapa kaupunginhallituksen kahta puheenjohtajaehdokasta.
Lhetemme kannalta on tärkeää, että kerromme toisesta henkilöstä enemmän, siispä haemme aukkosarjasta sen suljin ja aukkoyhdistelmän, jolla tärkeämpi henkilö on skarppi ja hänen vierellään istuva kilpailijansa on tunnistettavissa epäterävänäkin. Nyt kuva voidaan otsikoida sen tuottaman visuaalisen vaikutelman perusteella ja samalla kuva on synkronissa jutun sanoman kanssa.