takaisin filmille..kö?

[Linnalma]

Olen kuvannut noin 15 vuotta harrastuksekseni ja omaksi iloksi mitä milloinkin. Aloitin kuvauksen järjestelmällä jossa elektroniikkaa edusti valotusmittari, eikä paljon muuta. Ajoittain kuvaaminen on ollut vähäistä, mutta digien tullessa innostuin uudelleen. Tällä hetkellä minulla on Canon G5 jonka oletin täyttävän tarpeeni. Mutta ihan tyytyväinen en ole. Kamera on ihan kelvollinen moneen tarkoitukseen, mutta myös puutteita on ja koen nyt ongelmia koko digitaalisessa kuvaamisessa.
Syvyysterävyys tai paremminkin sen puute, iso ongelma. Kuvissa kohinaa paljon jos vertaa filmiin tai varsinkin diaan. Pokkarissa tietenkin ongelmana kiinteä obtiikka, ei ehkä ongelma vaan pokkarin ominaisuus :) Lisäksi iso ongelma minulle on arkistointi, sen ylläpito ja mahdoton "säätäminen" jota kuvaus vaatii.
Harkitsin järjestelmädigin ostoa, mutta kokonaiskulut ovat mielestäni valtavat. Kamera, obtiikka ja lisävarusteet ( suurin osa niistä tietysti jo hankittuna). Pitäisi myös hankkia laadukkaampaa kuvankäsittelyohjelmistoa ja opetella sitä vielä käyttämään ja tietokoneen päivitys tulee myös saman tien eteen. Lisäksi varmuuskopiot ja mahdolliset yhteensopivuusongelmat jatkossa eivät kuulosta hyvältä. Tiedän, että jo tällä hetkellä on suuria ongelmia tiedostojen kanssa jotka ovat vain 10-20 vuotta vanhoja niin miksi näin ei olisi myös kuvatiedostojen kanssa tulevaisuudessa?
Kiinnostaisi kuulla mitä muuta ajattelevat kun muutama vuosi on jo digillä kuvattu. Täytyy vielä myöntää, että ei digillä kuvaaminen tunnu samalta kuin filmillä jossa on enemmän ainutkertaisuuden tuntua. Itse olen tullut siihen tulokseen, että kertaalleen myyty filmikalusto on hankittava uudelleen, mutta digi tulee melko varmasti säilymään mukana.
Manu

[Gillis]

Juu en kyllä itsekkään ymmärrä miksi ihan jokaisen täytyisi tulepalavalla kiireellä juosta ostamaan digikalustoa... itse pidän digikuvauksesta ja aion myös olla senverran aktiivinen ettäp idän huolen siitä että kuvani ovat olemassa tulevaisuudessakin, ja parhaimmsita tietenkin paperikopiot. Istun muutenkin paljon päätteellä ja digitaalinen grafiikka oli jo harrastuksiani ennen digikuvausta, joten filmikuvista aika monet joutuisivat ennen tai myöhemmin kuitenkin koneelle...

Ei filmi sentään mitenkään huono vaihtoehto ole, moneen asiaan se soveltuu paljon paremminkin. itselläni on canonin digirunko ja nikonin vanha filmirunko, ajattelin ostaa jonkun halvan canonin filmirungon jossain vaiheessa niin ei tarvitsisi niinm hirveästi eri lasien kanssa härslätä...

Senverran pitää kyllä huomioida että järjestelmädigillä kuvaamisessa on kyllä hieman enemmän sitä filmitunnelmaa...

[psulonen]

Minulla on tällä hetkellä kuusi kameraa, joista viisi suht. aktiivikäytössä. Näistä kaksi on digejä, neljä filmiä. Kuitenkin kuvaan digiä arviolta viisi-kymmenen kertaa enemmän kuin filmiä. Pidän filmistä, erityisesti mustavalkoisesta, kovasti... periaatteessa. Filmijärkkärillä on miellyttävämpi kuvata kuin digijärkkärillä (isompi etsin). Käytännössä digin suoraviivaisuus vie yleensä voiton. Luulen, että vuoden kuluttua filmikamerani ovat naftaliinissa, josta ne otan esiin ehkä kerran vuodessa.

Mitä kustannuksiin tulee, niin ei minusta digillä ja filmillä enää kovin suurta hintaeroa ole. Järkkäreissä se kiteytyy siten, että samalla rahalla saa yhtä pykälää yksinkertaisemman digirungon -- esim. keskisarjan digirungot (Canon 20D, Nikon D70) maksavat suurin piirtein saman verran kuin alemman pro-sarjan filmirungot (Nikon F100, Canon EOS-3), ja perusdigirungot taas saman verran kuin keskisarjan filmirungot. Toisella tavalla katsottuna: yhden keskitason optiikan hinnalla saa aivan mainion digirungon.

Mitä muuten rahanmenoon tulee, niin kaipa se riippuu siitä kuinka paljon vedostaa, miten, ja missä koossa; verrattuna pimiön, kemikaalien ja muiden matskujen kustannuksiin ei tuo digipimiö ole mitenkään kallis. Jos taas tyytyy fotoykkösen kymppikuviin niin silloin kustannukset ovat tietty toiset -- mutta niinpä on laatukin. Loppu onkin sitten kiinni itsekurista tai sen puutteesta.

/Petteri

[oneironaut]

Syvyysterävyys tai paremminkin sen puute, iso ongelma. Kuvissa kohinaa paljon jos vertaa filmiin tai varsinkin diaan.

Ei kai syvyysterävyyden (syväterävyyden) puute voi olla ongelma, jos pokkaria käyttää? Pokkareissa ongelmana on juuri ihan mielettömän hyvä syväterävyys, suurtakin aukkoa käyttäessä.

Kohina taas häviää käytännössä sillä, että hankki digijärkkärin.

Mitä yleensä tulee tohon digitaalisten kuvien käsittelyyn yms., niin itse asiassa se ei ole paljon vaikeampaa kuin filmien ja paperikuvien kanssa hässlääminen. Digikuvaus vaan tarjoaa valtavat lisämahdollisuudet kuvien jatkokäsittelyyn ja julkaisuun. Eli tavallaan kuluttajille ollaan vain luotu keinotekoisesti uusia tarpeita, joita ei filmikamera-aikoina ollut, eikä osattu edes kuvitella. Jos tyytyy samaan tulokseen kuin filmi-aikana, niin väitän, että pääsee pienemmällä vaivalla, jos käyttää digikameraa.

Tietysti noi tiedostomuotojen yhteensopivuusongelmat voi hieman häiritä. Mutta ei se nykyään kovin suuri ongelma ole. Jos tulee uusi tiedostoformaatti käyttöön, niin itse ainakin teen vaikka Photarilla sopivan actionin, joka muuntaa kerralla kaikki kuvat automaattisesti uuteen formaattiin.

[Linnalma]

Tuota juuri tarkoitin syväterävyydestä, eli sanotaanko että syväterävyyttä ei juurikaan voi hallita ainakaan minun kamerallani (Canon G5) mutta todennäköisesti tilanne olisi toisin digijärkkärillä. En kyllä ole samaa mieltä siitä, että digikuvat olisivat ilman säätöä valmiita. Kaikille kuville on tehtävä perussäädöt, ainakin kun tietää miten paljon se vaikuttaa lopputulokseen :) Väittäisin kuitenkin, että vastaavan hintaisella filmikameralla kuin mitä minun kamerani on saisin laadukkaampaa jälkeä.. toki voi olla niinkin, että en hallitse kuvausta tällä kameralla. Sitä kumpi on kustannuksiltaan edullisempaa on todellakin vaikeaa laskea.
Kun dia ja värinega on valotettu on minun käytössäni kuva silloin valmis, sitä en enää sen jälkeen kykene säätämään. Paperikuvia jos teetän säädöt tekee kuvanvalmistaja, ainoastaan mv-filmiä voin halutessani kehittää ja vedostaa mitä ajoittain teenkin. Joten kyllä mielestäni filmille kuvaamisessa "säätäminen" on nopeampaa.

[mahei74]

Siitä kuvankäsittelyohjelmaan sijoittamisesta. Digijärkkärin mukana tulee yleensä jotakin. Esim 300D:n mukana tulee Photoshop Elements 2, jolla jo jotain tekee

[oneironaut]

Digijärkkäreissä saa leikkiä syväterävyydellä yhtä paljon kuin filmikameroissa.

Ja kyllä filmijärkkärit on ainakin vielä todella paljon halvempia. 1000:lla eurolla saa varmaankin jo Canon EOS 1D Mark II:sen (5000€) tasoisen filmikameran.

Kustannukset pystyy tietysti teoriassa laskemaan, mutta niiden kanssa on vähän sama juttu kuin kuvien jälkikäsittelynkin. Kun on mahdollisuus käsitellä kuvia, niin sillon niitä pitää käsitellä. Myös turhia kuvia tulee otettua, koska se ei maksa mitään.

[adapteri]

Jos digipokkarilla kuvien jälkikäsittely tuntuu työläältä, niin digijärkkäriä kannattaa varoa. Siinä on kolminkertainen työmäärä jälkikäteen.

Muutoin olen sitä mieltä, että digi on paljon halvempi kuin filmille kuvaaminen, jos kuvia on vuodessa muutama tuhat.

[artur]

Jos digipokkarilla kuvien jälkikäsittely tuntuu työläältä, niin digijärkkäriä kannattaa varoa. Siinä on kolminkertainen työmäärä jälkikäteen.

Kait se riippuu miten kuvaa. Itse olen huomannut, että 300D:n kuvia ei paljon tarvitse muokata muuten kuin terävyyden suhteen.

Muutoin olen sitä mieltä, että digi on paljon halvempi kuin filmille kuvaaminen, jos kuvia on vuodessa muutama tuhat.[/quote]

Digin paras juttu on se, että siinä OPPII. Enpä ole filmille raaskinut ottaa kuvia vain sen takia, että kokeilisin eri juttuja ja samalla oppisin siitä.

Ajattelin itse siirtyä kino SLR:n puolelle, mutta olen onnellinen etten mennyt sille polulle.

[nieppi]

Digin paras juttu on se, että siinä OPPII. Enpä ole filmille raaskinut ottaa kuvia vain sen takia, että kokeilisin eri juttuja ja samalla oppisin siitä.

En kyllä ole täysin samaa mieltä kanssasi!
Minusta filmillä kuvatessa oppii kyllä huomattavasti enemmän kun joutuu ajattelemaan mitä tekee.

[kaptah]

--

[nieppi]

Eihän digi suljea kinoa pois, nämä parhaillaan täydentävät toisiaan,

Nyt puhuit vähän, mutta asiaa!!!

[artur]

Ajattelin itse siirtyä kino SLR:n puolelle, mutta olen onnellinen etten mennyt sille polulle.

Eihän digi suljea kinoa pois, nämä parhaillaan täydentävät toisiaan,

Ei suljekaan, mutta itse en näe syytä miksi käyttäsin kinojärkkäriä.

Missä tilanteissa itse käyttäisit mieluummin kinoa kuin digiä?

[nieppi]

Esim: katukuvauksessa
Tai kun haluaa ihan oikean laajakulman eikä ole valmis myymään anopin taloa rahoittaakseen sitä.
Tai kun haluaa kuulla kuinka hienolta se filminsiirto koneen ulvaisu kuulostaa laukaisun jälkeen, toisaalta saahan geesarjalaiset kuulostamaan jopa koiralta mutta se ei ole sama asia

[^Nanook^]

Digin paras juttu on se, että siinä OPPII. Enpä ole filmille raaskinut ottaa kuvia vain sen takia, että kokeilisin eri juttuja ja samalla oppisin siitä.

En kyllä ole täysin samaa mieltä kanssasi!
Minusta filmillä kuvatessa oppii kyllä huomattavasti enemmän kun joutuu ajattelemaan mitä tekee.

Minä olen taas asiasta ihan erimieltä. Digin kanssa oppii asiat paljon nopeammin kuin mitä filmin kanssa. Jos haluaa saada jotain järkevää aikaan niin kyllä sitä joutuu digilläkin miettimään ihan yhtä lailla.

Digillä näkee palautteen heti, kun taas filmillä sitä joutuu odotteleen. Eikä filmillä koskaan raskinut kokeilla kaikkia vippaskonsteja, koska kuvien teettäminen kummiskin maksaa ihan kiitettävästi...

[kaptah]

--

[adele]

Lisäksi varmuuskopiot ja mahdolliset yhteensopivuusongelmat jatkossa eivät kuulosta hyvältä. Tiedän, että jo tällä hetkellä on suuria ongelmia tiedostojen kanssa jotka ovat vain 10-20 vuotta vanhoja niin miksi näin ei olisi myös kuvatiedostojen kanssa tulevaisuudessa?

Arkistointi-, yhteensopivuusongelmat ovat ylimainostettuja ja usein käyttäjällä on sormensa vankasti pelissä.
Kuvien arkistointi tietokoneella hakkaa 100-0 "analogiset" arkistointi menetelmät (kenkälaatikko). Löydät haluamasi kuvan kymmenentuhansien kuvien joukosta hetkessä.

Yhteensopivuus ja varmuuskopiointi kulkevat käsi kädessä. Jos ahneuksissaan polttelee kuviaan kepulisarjan tallentimella huonoille DVD, tai CD aihioille, säilyttää levyjä huonosti, niin turha ihmetellä, jos tiedot ovat kadonneet. Nykyisillä kovalevyjen hinnoilla en ymmärrä, miksi kuvia pitäisi polttaa levyille, ellei kysymyksessä ole kuvien jakelu, tai varmuuden ehdoton maksimointi.

900 eurolla saat tänään 1 teran edestä ulkoista kovalevykapasiteettiä (firewire 400, 800, USB2). Jos lähtökohta on, että jokainen file on vähintään kahdella eri levyllä saat 1 teraan mahtumaan 50000 RAW:ta ja niiden varmuuskopiot. Jos tallennetaan jpegejä, niin kuvamäärät voi kertoa 3-4:llä. Vaikka kuvaa innokkaasti, niin kovalevykapasiteetti halpenee kiihtyvälllä tahdilla, joten tulevaisuussa hinnat vain laskevat. Kuvien hallinta kun ne ovat valmiiksi levyllä on nopeaa ja helppoa. Lisäksi koneen vaihto on helppoa kun kuvat ovat valmiiksi ulkoisilla levyillä.

Toisaalta miksi kuvien pitäisi säilyä? Kun katselee tuota, kritiikitöntä, alamittaista tarjontaa, mitä "linkkejä gallerioihin ja kuviin" palstalla on, niin eikö olisi parasta valtaosalle meistä, että unohduksen tuuli pyyhkäisee tuotokset jäljettömiin?

Kauan eläköön korruptoituneet tiedostot, tekemättömät varmuuskopiot, rikkoutuvat kovalevyt ja epästardardit DVD:t sekä CD:t!

[nieppi]

Digin paras juttu on se, että siinä OPPII. Enpä ole filmille raaskinut ottaa kuvia vain sen takia, että kokeilisin eri juttuja ja samalla oppisin siitä.

En kyllä ole täysin samaa mieltä kanssasi!
Minusta filmillä kuvatessa oppii kyllä huomattavasti enemmän kun joutuu ajattelemaan mitä tekee.

Minä olen taas asiasta ihan erimieltä. Digin kanssa oppii asiat paljon nopeammin kuin mitä filmin kanssa. Jos haluaa saada jotain järkevää aikaan niin kyllä sitä joutuu digilläkin miettimään ihan yhtä lailla.

Digillä näkee palautteen heti, kun taas filmillä sitä joutuu odotteleen. Eikä filmillä koskaan raskinut kokeilla kaikkia vippaskonsteja, koska kuvien teettäminen kummiskin maksaa ihan kiitettävästi...

Apinakin oppii että vessassa kun vetäsee narusta ni kakka häviää, ymmätämättä kuitenkaan mitä siinä tapahtui.

Eli jos olet tyytyväinen siihen kun valintakiekosta laitetaan koiraohjelma päälle kun kuvataan koiria, etkä enempää mieti mitä se tarkoittaa niin sepä hyvä.

[spege]

Oma mielipiteeni on, että filmille kuvatessa kuvat ovat harkitumpia, koska jokainen laaki maksaa materiaalista riippuen n. 40 snt / kpl (kino, sis. filmin ja kehityksen).

Filmille kuvattaessa (varsinkin täysin käsisäätöisellä kameralla, kuten Leica M6) kuvat ovat yleensä parempia, pitää miettiä oikeasti mitä tekee, eikä vain suinpäin lauo sinne tänne täysautomaatilla.

Myös kuvien tekeminen filmistä on paljon helpompaa; jos kuvaa värinegalle (kuten itse), ei tarvitse kuin viedä rullat hyvään labbikseen ja laatukuvat saa käteen vaivattomasti.

Ja arkistoinnissa ei tarvitse sählätä muistikorttien, tietokoneohjelmien ja epävarmojen CD-levyjen kanssa. Laiska kuvaaja heittää negat vain kenkälaatikkoon, mutta vähän ahkerampi laittaa ne kansioon, jossa ne varmasti säilyvät oikein säilytettynä ainakin eliniän.

[nieppi]

Sorry ^Nanook^!
en tarkottanut tota mitenkään henkilökohtasesti, mun pointti vain oli jotta tekemisessä voisi kehittyä niin täytyy ymmärtää mitä tekee, eikä vain katsoa tuloksia että mitäs tuli tehtyä.