Muutamia ilkeitä mietteitä....

[jorepuusa]

Toinen, vakavampi asiantila taas on se, että stokastisessa painamisessa ei ylipäätään ole mitään rasterikulmia eikä siihen liity mitään moire-ongelmia...

Huokaus....
olisitpa antanut sen henkilön vastata, jolle viestini osoitin.
Silloin vastauksessa olisi ehkä näkynyt se mitä pyrin osoittamaan.
Ammuit upoksiin hyvän gagin.
jp

ps. vaikka stokastinen rasteri pääsääntöisesti poistaa rosetti ja moiree ongelman, sillä saadaan aikaan tietynlaisilla originaaleilla aivan kamalaa jälkeä aikaan.

Jos originaalissa on vaaleita , lähes puhkipalaneita alueita, kuten vaikka valkoisessa vaatteessa, vaalealle alueelle syntyy hyvin ikävää moireenkaltaista pisterakennetta, stokastinen FM prosessi aikaansaa pakotettua rasteripistettä vaikka itse originaali olisi sävytön.
Toinen stokastisuuden ongelma on että kun sen kerran teet johonkin kuvaan, sen kuvan editointi ei enää onnistu.
Onneksi stokastista rasteria voidaan myös säätää, vaikka tavallisen mustesuihkun käyttäjä ( myös siinä stokastisen rasterin eräs muoto) ei sitä ehkä tiedäkään.
Parhaimmillaan stokastinen rasteri onkin hexa painomenetelmän yhteydessä ja sellaisia printtereitäkin on olemassa.

Mutta nyt lipeän itse sinne, mistä ei ole paluuta eli jargonilla briljeeraukseen. Tämä tekstini ei ainakaan vienyt itse valokuvauksen asiaa eteenpäin.

Mutta kun tiedottaja tai toimittaja saa eteensä jargonia alueelta josta hän ei pidä,-- saataa tulla kykenemätön olo. Häneltä voidaan kysyä että käytetäänkö firman digikameroilla tuotetussa esitteessä stokastista vai linjarasteria, entäs sitten.

Ennenvanhaan nyt vaan kaikki oli helpompaa. Nyt täytyy tietää kamalan paljon asioita.. Hyvä tai huono, en tiedä?

[jussipee]

Joren ajatuksia on mielenkiintoista lukea, vaikkakin monesti tuntuu, jotta kokonaisuus menee vähän eri aalloilla, kuin oma käsitys.

Niinku muuan kaveri jo tuossa aiemmin mainitsikin. Kyllähän digin parhaisiin puoliin on laskettava se, jotta harrastelijallakin on mahdollisuus siihen yhteen parempaan, tuurilla otettuun kuvaan.

Itse oon kiinnostunut lomakuvauksesta. Ei noi lomakuvat ollu sen halvan filmijärkkärin aikaan mitään huippuotoksia, eikä ne oo sitä nyt digiaikaan tullessakaan. Mutta kyllä nopeesti etenevät tilannekuvat on onnistuneet paremmin.

Joskus aiemmin oli varaa ottaa (kahden viikon lomamatkalle) mukaan 5 filmiä, 5x36 = 180 ruutua. Kuvia tietysti pyrittiin räpsimään harkitummin, ja moni tilanne kerkes meneen ohi, viuh ja naps. Ku filmit sitten myöhemmin kehitytti, ei jääny ku epämääräinen vilahdus ruudulle. Albumiin asti noista lomakuvista sai about yhden rullallisen, 40 kuvaa. Nyt noita digikuvia tulee napsittua 500 kuvaa, albumiin asti 100 kuvaa. Vaikka kamera ei oo koskaan ollu sarjakuvausasennossa, siitä ohi kiitävästä tilanteesta on silti tallessa parikin kuvaa. Jostain kumman syystä tuo "albumiin menevien" hyötysuhde on siis pysyny aikalailla samana?

Omia tarpeitani ajatellen digikuvien tasosta sanoisin, jotta digikuvan dynamiikka on itselleni se pahin puute. Taivas on liian helposti puhki. Toisaalta, esim. katukuvissa taivas ei oo se tärkein kuvauskohde.

On totta, jotta itsekin yllätyin tuosta terävyysalueen puutteesta, aukolla 4 ei tunnu taustat häviävän. Tosin, ei sitä aukkoa kukaan tavallinen turisti oo koskaan ennenkään säätänyt. Eikä noita epäonnistuneita lomakuvia oo ennen mihinkään nettiin laitettu, koko maailman töllättäväksi ja kansamme kuvallisen ilmaisun kokoaiskuvan arvioimiseksi.

Tuossa Joren listassa on hyviä pointteja, mutta jotkut kohdat on luettava vähän pienemmällä palolla. Häiriöalttiuden ja kuvien hukkamisen pelon maalailu voitais jättää vähän vähemmälle. Kyllä itselläni joskus aikoinaan, epähuomiossa aukesi filmikameran takakansi, ja seurauksena oli turhaa valotusta. Tai epähuomiossa filmi ei ollu kiinnittynyt kunnolla siihen filmikoneiston vetämään puolaan ja tuli ihmeteltyä ku rulla ei lopu koskaan, vaikka on jo otettu yli 40 kuvaa?

Summa summarum, jos ajatellaan tavallista kansalaista. Lomamuistojen määrä on lisääntynyt vaikkapa sitten suhteessa 100/40, ilmeisisesti jopa luonnonvaroja säästäen? Kai se on kuitenkin jotain?
;-)

[Peetu]

Joren ajatuksia on mielenkiintoista lukea, vaikkakin monesti tuntuu, jotta kokonaisuus menee vähän eri aalloilla, kuin oma käsitys.

Niinku muuan kaveri jo tuossa aiemmin mainitsikin. Kyllähän digin parhaisiin puoliin on laskettava se, jotta harrastelijallakin on mahdollisuus siihen yhteen parempaan, tuurilla otettuun kuvaan.

Tämähän on se pointti minkä Jore onkin tuonut esille. Ihmiset eivät vaivaudu opettelemaan kuvauksen perusteita (tai kameransa ominaisuuksia), vaan ampuvat mielettömän määrän kuvia ja valitsevat parhaat. Tämä ei varmasti edistä kenenkään kykyjä/taitoja valokuvaajana.

Joskus aiemmin oli varaa ottaa (kahden viikon lomamatkalle) mukaan 5 filmiä, 5x36 = 180 ruutua. Kuvia tietysti pyrittiin räpsimään harkitummin, ja moni tilanne kerkes meneen ohi, viuh ja naps. Ku filmit sitten myöhemmin kehitytti, ei jääny ku epämääräinen vilahdus ruudulle.

Olitko opetellut käyttämään kameraasi? Filmijärkkärillä on mielestäni paljon helpompaa kuvata äkkiä tulevia tilanteita kuin digipokkarilla.

Albumiin asti noista lomakuvista sai about yhden rullallisen, 40 kuvaa. Nyt noita digikuvia tulee napsittua 500 kuvaa, albumiin asti 100 kuvaa. Vaikka kamera ei oo koskaan ollu sarjakuvausasennossa, siitä ohi kiitävästä tilanteesta on silti tallessa parikin kuvaa. Jostain kumman syystä tuo "albumiin menevien" hyötysuhde on siis pysyny aikalailla samana?

Tämä kai kuitenkin on tärkein pointti, pääasia että niitä kuvia tulee :)

Itse ostin ensimäisen digipokkarini vuonna 2000 ja kuvamäärät ovat jatkuvasti laskeneet. Eivät siksi, että harrastus olisi hiipunut, vaan en yksinkertaisesti jaksanut enää blokata niitä epäonnistuneita 99% kuvista pois.

Kuvaamaan en ole vieläkään oppinut mutta hauska harrastus silti kaikin puolin :)

[Cam70]

Joren ajatuksia on mielenkiintoista lukea, vaikkakin monesti tuntuu, jotta kokonaisuus menee vähän eri aalloilla, kuin oma käsitys.

Niinku muuan kaveri jo tuossa aiemmin mainitsikin. Kyllähän digin parhaisiin puoliin on laskettava se, jotta harrastelijallakin on mahdollisuus siihen yhteen parempaan, tuurilla otettuun kuvaan.

Tämähän on se pointti minkä Jore onkin tuonut esille. Ihmiset eivät vaivaudu opettelemaan kuvauksen perusteita (tai kameransa ominaisuuksia), vaan ampuvat mielettömän määrän kuvia ja valitsevat parhaat. Tämä ei varmasti edistä kenenkään kykyjä/taitoja valokuvaajana.

Itse olen sitten vissiin valtavirrasta poikkeava, koska vasta nyt ensimmäisen digikameran hankittuani alkoi kiinnostamaan kuvaus sen verran että menin kansalaisopiston digikuvauskurssille.
Silti kyllä tulee ammuttua tosiaan paljon noita kuvia yhdestäkin kohteesta.
Ehdottoman hyvä puoli tässä on se, että heti pystyy tarkastamaan onnistuiko otos vai menikö jotain pieleen. Ehkä seuraavalla kerralla osaa jo laittaa yhden asetuksen kohdilleen. Itselleni tämä ei olisi ollut filmikameralla mitenkään mahdollista.

[armih]

Tietokoneen käyttö pelottaa monia ikäisiäni, jotka eivät ole koskaan siihen koskeneet, sellaisia on suuri osa 52 vuotiaista.

Kyllä, se on totta, mutta ainahan uudet asiat aluksi pelottavat. Toisaalta oman kokemukseni mukaan vanhemmatkin ihmiset voivat olla yllättävän rohkeita tietokoneiden kanssa. Olen itse ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa verkkokursseja ja usein iloisesti yllätyin siitä, miten sellaisetkin ihmiset, joilla ei ollut juuri mitään tietokoneen käyttökokemusta, osallistuivat kuitenkin tällaisille kursseille. Tekniikka koettiin näillä kursseilla hyvin harvoin ongelmalliseksi. Edellytyksenä oli tietysti toimiva ja helppokäyttöinen oppimisympäristö ja selkeä ohjeistus.

Miten hyvin osaat itse laskea resoluutilaskuja? Resoluutiokäsite kuuluu digikuvaukseen kiinteänä osana.
Tiedätkö miten rasterikulmia säädetään PS:ssä ja millä kanavalla jotta magentainen moiree stokastisessa rasterissa pienenee kun kuvassa on mies jolla on 45 asteen kulmassa oleva kalanruotokuvioinen pikkutakki?

Huokaus....
olisitpa antanut sen henkilön vastata, jolle viestini osoitin.
Silloin vastauksessa olisi ehkä näkynyt se mitä pyrin osoittamaan.
Ammuit upoksiin hyvän gagin.

Siis oliko tarkoituksesi ehkä osoittaa keski-ikäisen naisen kykenemättömyys ymmärtää tuota korkeampaa resoluutiomatematiikkaa, moiree- ilmiöstä nyt puhumattakaan? Vai mitä mahdoit tuolla ”se mitä pyrin osoittamaan” tarkoittaa? Jos joskus tarvitsen mainitsemaasi rasterikulmien säätöä, niin sitten sen opettelen. On myös mahdollista, että opettelen sen joskus ihan vain huvin vuoksi. Sinällään esim. Photoshopin käyttö ei ole mielestäni mitenkään vaikeaa. Ohjelma on monipuolinen, mutta ei ollenkaan hankala käyttää. Minusta sitä on aina ollut ilo opiskella. Ohjelman opettelu vaatii lähinnä lukutaitoa ja motivoituneisuutta. Monelle saattaa tietysti tulla yllätyksenä se, että itse ohjelma ei olekaan luova.

Olen muuten sitä mieltä, että digikuvauksen ja kuvankäsittelyn avulla moni tietokoneita muuten karttava henkilö saattaa löytää motivaation tietokoneen käytön opetteluun ja samalla päästä niistä peloistaan.

Tällä hetkellä digikuvaus on saanut aikaan vain tuhoa valokuvaukselle laajan kansankerroksen ilmaisumuotona, toivottavasti asiat muuttuvat, ...
Ammattilaisen työhön digitaalisuus on tuonut helpotusta mutta amatöörien kuvamaailman ja visuaalisuuden se on lähes tuhonnut.
Ikävä kyllä.

Kysehän on harrastuksesta. Pitääkö laajojen kansankerrosten harrastuksille asettaa joitain laatukriteerejä?
Eikö kiinnostus visuaalisiin asioihin ole jo sinällään hyvä asia? Miten kiinnostus voisi tuhota amatöörien kuvamaailman?
Eihän suuri osa nyt digikuvauksesta kiinnostuneista ihmisistä ole varmasti millään tavoin pohtinut mitään kuviin liittyviä asioita aiemmin tai edes harrastanut kuvaamista. Kuinka moni maallikko mietti kuvien sisältöä ja sommittelua kymmenen vuotta sitten ottaessaan kuvia kotialbumiin? En minä ainakaan muista, että kukaan olisi koskaan sanallakaan maininnut mitään kultaisesta leikkauksesta tai mistään muistakaan sommitteluperiaatteista. Kuinka moni mietti ottaisiko kuvan sammakko- vai lintuperspektiivistä? Syväterävyydet ja aukot eivät tainneet kovinkaan monen kotialbuminäppäilijän päätä vaivata. Tarkoitan tässä siis ihan tavallisia ihmisiä, en varsinaisia valokuvauksen harrastajia. Digitalisoitumisen myötä tällaiset pohdinnat tavoittavat (erilaisilla foorumeilla) myös ne ihan tavalliset ihmiset. Miten se voisi turmella mainitsemiesi laajojen kansankerrosten kuvamaailman? Ja eikö ole hienoa, jos ihmiset avaavat silmänsä ja alkavat ehkä huomata uusia asioita ympäristössään etsiessään uuden digikameransa kanssa kuvauskohteita? Nyt kaupungilla näkee usein ihmisiä kameran kanssa tutkailemassa rakennusten detaljeja ja ornamentiikkaa. Turmeleeko niiden katselu kansan visuaalisuutta?

Kuvien määrä on lisääntynyt ja kuvien katselu myös. Huonojen kuvien määrä on lisääntynyt, mutta hyviäkin kuviakin otetaan edelleen. Suurin osa mainitsemastasi laajasta kansankerroksesta ei todennäköisesti ole paljonkaan katsellut kuvia aiemmin. Onko huono asia, jos kuvia nyt katsellaan? Katsottavat kuvat eivät ehkä aina ole parhaimmasta päästä, mutta joka tapauksessa kun katselee paljon, alkaa nähdä eroja kuvien välillä. Katsominen vaatii harjaantumista. Jossain vaiheessa vaatimustaso nousee. Eikä ole myöskään mahdoton ajatus, että digikuvauksesta ja webbigallerioiden katsomisesta alkanut kiinnostus kuviin herättäisi halun mennä katsomaan kuvia vaikkapa valokuvanäyttelyihin tai muihin taidenäyttelyihin. Vaarantaisiko se kansankerrosten kuvamaailmaa?

Kuten joku jo aiemmin mainitsi, laaja kansankerros ei kuvaisi digipokkarin sijasta filmijärkkärillä. Aika moni ei kuvaisi varmasti ollenkaan. Miten siis digikuvaamisen harjoittaminen voisi olla turmiollista? Eikö kehittyminen tapahtu tekemisen kautta? Koko nykyinen kuvausbuumi on syntynyt vasta digikameroiden myötä, joten eihän kyse voi kuitenkaan olla ihan niin pelottavasta asiasta, mitä haluat ajatella. Tarkoitan siis tässä tekniikkaa, en sinun pelkoasi visuaalisuuden tuhoutumisesta.

Jos et näe tietokoneissa ja digitalisoitumisessa mitään hyvää, niin mietipä vaikka kirjastopalveluja. Niiden kohdalla on tapahtunut valtava muutos. Muistele kultaista 70-lukua ja kaikkia turhia käyntejä kurssikirjalainaamossa pää kenossa pläräämässä manuaalikortistoa (tietysti siinä oli se kiva materiaalin tuntu). Ja mieti nykyisiä aineistonhakumahdollisuuksia, joita opiskelijat ja tutkijat voivat hyödyntää tehdessään opinnäyte- ja tutkimustöitään. Varmasti omatkin opiskelijsi osaavat niitä arvostaa.

[jorepuusa]

Tietokoneen käyttö pelottaa monia ikäisiäni, jotka eivät ole koskaan siihen koskeneet, sellaisia on suuri osa 52 vuotiaista.

Kyllä, se on totta, mutta ainahan uudet asiat aluksi pelottavat. Toisaalta oman kokemukseni mukaan vanhemmatkin ihmiset voivat olla yllättävän rohkeita tietokoneiden kanssa. Olen itse ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa verkkokursseja ja usein iloisesti yllätyin siitä, miten sellaisetkin ihmiset, joilla ei ollut juuri mitään tietokoneen käyttökokemusta, osallistuivat kuitenkin tällaisille kursseille. Tekniikka koettiin näillä kursseilla hyvin harvoin ongelmalliseksi. Edellytyksenä oli tietysti toimiva ja helppokäyttöinen oppimisympäristö ja selkeä ohjeistus.

Kurssien ulkopuolella on valtaosa suomalaisista. Tässä lähtökohta.
Millainen voisi prosenttiluku olla?
2 % kurssitettuja? 0,5% kurssitettuja? Promille kurssitettuja näkemään ja katsomaan ja käyttämään vaikeaa välinettä, jota me osaamme käyttää, he eivät.
Ne jotka saavat opastusta, selviävät paremmin. Ne jotka eivät saa tietoa, syrjäytyvät. Heistä olen huolissani, koska he ovat valokuvaamisen sanaton kohderyhmä.

Siis oliko tarkoituksesi ehkä osoittaa keski-ikäisen naisen kykenemättömyys ymmärtää tuota korkeampaa resoluutiomatematiikkaa, moiree- ilmiöstä nyt puhumattakaan? Vai mitä mahdoit tuolla ”se mitä pyrin osoittamaan” tarkoittaa?

Tarkoitukseni oli lukea miten reagoit, mutta tarkoitukseni hajosi.
Olisin halunnut tietää, miten suhtaudut triviaan digitaalisessa ympäristössä.
Minä pidän enemmän keski-ikäisistä naisista kuin keski-ikäisistä miehistä (kollegoistani;-) , koska naisilla on enemmän annettavaa humanismin yhteydessä kuin sohvaan kiinnikasvaneilla miehillä.

Kysehän on harrastuksesta. Pitääkö laajojen kansankerrosten harrastuksille asettaa joitain laatukriteerejä?

Ei.
Mutta laatukriteerejä pitää asettaa niille kuville joita kansa katsoo totena ja parhaina mahdollisina mediassa. Niitä kuvia ottavat nyt ne joita vie tekniikka ja laite. Ja samalla roskasta tulee standardi.

Eikö kiinnostus visuaalisiin asioihin ole jo sinällään hyvä asia? Miten kiinnostus voisi tuhota amatöörien kuvamaailman?

Mielestäni digikuvauksen yhteydessä ei olle kiinnostuneita visuaalisuudesta vaan laitteista ja se näkyy kuvissa.

Kuinka moni maallikko mietti kuvien sisältöä ja sommittelua kymmenen vuotta sitten ottaessaan kuvia kotialbumiin?

---------
Useampi.
20-10 vuotta sitten maassamme oli vielä rippeitä humanismista ja toisen ihmisen kunnioittamisesta, ääriteknisen/digitaalisen ajan myötä tämä humanismi on kuollut pois myös kuvissa.

En minä ainakaan muista, että kukaan olisi koskaan sanallakaan maininnut mitään kultaisesta leikkauksesta tai mistään muistakaan sommitteluperiaatteista.

En minäkään muista , paitsi ammattilaiset. Nyt sitä eivät tee edes ammattilaiset. Tämä on viestini ydin.
Kamerat ottavat kuvat. Ja kun se asene leviää ollaan kuopan pohjassa.

Digitalisoitumisen myötä tällaiset pohdinnat tavoittavat (erilaisilla foorumeilla) myös ne ihan tavalliset ihmiset.

--
Varmaan hiukan enemmän kuin ennen. Mutta mutta pohdinnasta ei ole hyötyä jos väline ei taivu pohdinnan myötä tuloksiin. Consumerdigit eivät sitä tee. ja tärkein kohderyhmä ei koskaan käy näillä forumeille, eikä edes osaisi.

Miten se voisi turmella mainitsemiesi laajojen kansankerrosten kuvamaailman?

--
Se on jo turmeltunut. Saitissanne ei ole asiakkaiden kuvia, jos olisi voitaisiin ottaa laajoja otoksi ja arvioida verraten 20 vuoden takaiseen materiaaliin. Usko koneen tai välineen kaikkivoipaisuuteen on vienyt ihmiseltä kyvyn ja halun vaikuttaa lopputulokseen.
koskaan ennen ei voinut kuulla pienyrityksestä seuraavaa viestiä:
"Joo taittasiks sää sen esitteen mut kuvat me otettii ite ko meil ostettii se digi...."

Ja eikö ole hienoa, jos ihmiset avaavat silmänsä ja alkavat ehkä huomata uusia asioita ympäristössään etsiessään uuden digikameransa kanssa kuvauskohteita?

----
Silmien avaamiseen tarvitaan asennemuutos, sitä ei saa aikaan väline, joka pääasiassa rajoittaa kuvaamista.

Onko huono asia, jos kuvia nyt katsellaan? Katsottavat kuvat eivät ehkä aina ole parhaimmasta päästä, mutta joka tapauksessa kun katselee paljon, alkaa nähdä eroja kuvien välillä. Katsominen vaatii harjaantumista. Jossain vaiheessa vaatimustaso nousee.

----
Kokemukseni perusteella olen täysin erimieltä. Kun ennen kursseilla oli ihmisiä jotka halusivat oppia kuvasta niin nyt on ihmisiä jotka haluavat oppia miten valikot toimivat, eivätkä sitten opi.

Kuten joku jo aiemmin mainitsi, laaja kansankerros ei kuvaisi digipokkarin sijasta filmijärkkärillä. Aika moni ei kuvaisi varmasti ollenkaan. Miten siis digikuvaamisen harjoittaminen voisi olla turmiollista?

-----
Digikuvaaminen on jo ollut turmiollista. Kuvaamisesta on tullut jotain johon tarvitaan 300 + euron sijoitus. Kameroiden hinta EI vastaa kuvien visuaalista laatua mitenkään, kamerat ovat monelle status.
Kuvaaminen on OK, mutta kun otettuun kuvaan ei voi vaikuttaa, menee loppukin halua oivaltaa kuvasta.

Eikö kehittyminen tapahtu tekemisen kautta?

----
Ei valokuvaamiseessa pelkästään. Autolla ajamisessa kyllä.
Valokuvaukseen vaikuttaa valtava määrä asioita (katso osaamisympyräni) Tuhansien kuvien ottamisesta ollaan ylpeitä, entä sitten. On vain otettu tuhansia huonoja kuvia enemmän kuin ennen. Mikä on muuttunut? Minä en tiedä.
Kvantiteetti / kvaliteetti...korreloiko?

Koko nykyinen kuvausbuumi on syntynyt vasta digikameroiden myötä, joten eihän kyse voi kuitenkaan olla ihan niin pelottavasta asiasta, mitä haluat ajatella. Tarkoitan siis tässä tekniikkaa, en sinun pelkoasi visuaalisuuden tuhoutumisesta.

------
Ei digikuvauksessa sinällään ole mitään pelottavaa. Se siinä on pelottavaa, että on levinnyt usko välineen kaikkivoimaisuuteen esim siten että on perustettu sivusto nimeltä digikamera.net --jossa kirjoitetaan kameroista ilman kuvia.
Mutta kamerat eivät ota kuvia, kamerat vain valottavat mediaa (kennot, filmit). Ihmiset ottavat kuvia jos medialta pystyvät. Lopputulema ratkaisee. Sen lopputuleman näkeminen nyt kaikkialla pelottaa. Ei tarvitse kuin avata pikseli lehti ja there ya go!!!!!
------

Jos et näe tietokoneissa ja digitalisoitumisessa mitään hyvää, niin mietipä vaikka kirjastopalveluja.

--
Tottakai näen hyvää, jos alistaa ne ( digit.media) palvelijoiksi, nyt niistä on tullut herra. Minä sujahtelen sukkelaan digitaalisuuden sisässä koska osaan myös analogian. Kirjastojen vertaamisessa on se ongelma,- että enää naiset ja tytöt lukevat. Pojat ja miehet ovat marginaaliryhmä kirjastoissa.

[armih]

Ei digikuvauksessa sinällään ole mitään pelottavaa. Se siinä on pelottavaa, että on levinnyt usko välineen kaikkivoimaisuuteen esim siten että on perustettu sivusto nimeltä digikamera.net --jossa kirjoitetaan kameroista ilman kuvia.

Siis tämä sivustoko se pelottava onkin? Tarkoitatko, että pillit pussiin ja nopeasti?

Kyllä täällä muuten kirjoitetaan muustakin kuin kameroista. Tämän päivän uutissivullakin näytti ylimmäinen uutinen olevan ihan muuta kuin kamera-asiaa. Foorumilla kävijät voivat kirjoittaa niin kameroista kuin kuvistakin - ihan miten haluavat.

P.S. Tämän sivuston nimi ei muuten ole digikamera.net vaan digicamera.net. Tosin meillä on nykyisin tuo toinenkin nimi. Kun erään toisen suomalaisen foorumin moderattori (tai eräs sen ylläpitäjistä) luopui digikamera.net -domainnimestä, varasimme myös sen. Sitä ennen digikamera.net -osoite johti tuon moderaattorin kotisivulle, jonka etusivulta oli näkyvä linkki tuon toisen kotimaisen foorumin sivulle. Tämä nyt vain sen takia, jos joku on sattunut joskus asiaa ihmettelemään.

[jorepuusa]

Siis tämä sivustoko se pelottava onkin? Tarkoitatko, että pillit pussiin ja nopeasti?.

-----------
Sanoinko niin? (pillit pussiin)
Sivustonne, joka on varmaankin asiallisin ja parhaiten ylläpidetty Suomessa,- menee eteenpäin hardwaren ehdoilla.
Se on sivustonne valinta, eikä minulla ole siihen mitään sanomista, olen vain asiakas.
Sivustonne ei ole pelottava, mutta omalta osaltaan ankkuroi digimaailman laitekeskeisyyttä.
Siitä asiasta kirjoitan. Se on minulle tärkeää.
Kuvan merkitys laitteen sijaan on minun missioni, jos nyt noin sakraalia sanaa saa käyttää.

[armih]

Sanoinko niin? (pillit pussiin)

Anteeksi, ymmärsin väärin.

Sivustonne, joka on varmaankin asiallisin ja parhaiten ylläpidetty Suomessa,- menee eteenpäin hardwaren ehdoilla.
Se on sivustonne valinta, eikä minulla ole siihen mitään sanomista, olen vain asiakas.
Sivustonne ei ole pelottava, mutta omalta osaltaan ankkuroi digimaailman laitekeskeisyyttä.
Siitä asiasta kirjoitan. Se on minulle tärkeää.
Kuvan merkitys laitteen sijaan on minun missioni, jos nyt noin sakraalia sanaa saa käyttää.

Koita nyt kuitenkin muistaa, että tätä sivustoa ylläpitää kaksi ihmistä päätyönsä ohessa. Kyllä kuule mekin olemme kiinnostuneita kuvista. Enemmän kuin arvaatkaan. Minua eivät laitteet sinällään edes kiinnosta. Matti toki seuraa sitä puolta tarkasti eikä minulla ole sitä mitään vastaan. Ja kuten jo sanoin, Foorumille kävijät kirjoittavat niistä asioista, joista ovat kiinnostuneita.

[jorepuusa]

Koita nyt kuitenkin muistaa, että tätä sivustoa ylläpitää kaksi ihmistä päätyönsä ohessa. Kyllä kuule mekin olemme kiinnostuneita kuvista. Enemmän kuin arvaatkaan. Minua eivät laitteet sinällään edes kiinnosta. Matti toki seuraa sitä puolta tarkasti eikä minulla ole sitä mitään vastaan. Ja kuten jo sanoin, Foorumille kävijät kirjoittavat niistä asioista, joista ovat kiinnostuneita.

En sanallakaan pyri aliarvioimaan työtänne. Päinvastoin. Olen itse ylläpitänyt kahta forumia, jotka epäonnistuvat, koska olin liian innoissani.
Mutta nyt saunaan, joka lämpisi puilla ja jonka kiuas ei ollut digitaalisesti ohjattu, kukaan ei keskeytä saunomistani koska puhelin ei soi.
Konjakkipullonikin aukeaa ihan vain korkista vääntämällä, joten
analogista lauantai-iltaa täältä Keravalta.

Ja muistakaa haistella ulkona, sade herätti koivut ja omenapuut ja ruohon tuoksumaan.

[armih]

Mutta nyt saunaan, joka lämpisi puilla ja jonka kiuas ei ollut digitaalisesti ohjattu, kukaan ei keskeytä saunomistani koska puhelin ei soi.
Konjakkipullonikin aukeaa ihan vain korkista vääntämällä, joten
analogista lauantai-iltaa täältä Keravalta.

Mukavaa ja rentouttavaa saunailtaa!

Ja muistakaa haistella ulkona, sade herätti koivut ja omenapuut ja ruohon tuoksumaan.

Hyvä idea! Taidankin lähteä haistelemaan tuomia ja omenapuita Töölönlahdelle.

[teemupii]

Alla suora kopio Jussi Aallon kirjasta Kohteena Ihminen - Muotokuvauksen Opas.

Verrattessa tämän päivän muotokuvia vuosisadan vaihteen käyntikorttikuviin asia näyttää pikemminkin olevan päinvastoin. Vaikuttaa siltä, että valokuvaaminen on tänä päivänä liian helppoa; kuvaajat ja kuvattavat suhteutuvat siihen yliolkaisesti. Eivätkä värit, jotka ovat tulleet pysyäkseen (tai pitäisikö sanoa haalistuakseen), ole ainakaan nostaneet valokuvauksen taiteellista tasoa, puhumattakaan kuvan kestävyydestä

Tämä on siis kirjoitettu ennen digiaikaa, kun ihmisillä oli normaaleja räpsykameroita. Kuullostaa aika samalta kuin erään torspon täällä paasaamat asiat. Toivottavasti valokuvaaminen ei etene mihinkään enää ikinä taikka kohta kaikki kuvat on samaa p*skaa.

[adapteri]

Tämä joren aloittama vääristynyt, tahalliseksi trolliksikin arvioitu, "kalkkiksen" tunteenpurkaus on hyvin samankaltainen, kuin monilla muilla foorumeilla joren esittämät väitteet. Sitten kun joku kinaa joren kanssa tarpeeksi, jore lähtee foorumilta (nyyssiryhmästä tai mikälie) ovet paukkuen eikä kuulemma ikinä palaa.

Minusta jore on itse malliesimerkki sellaisista ihmisistä, jotka pelkäävät uutta. Siksi hän niin kovasti saarnaa noitten tietokonelukutaidottomien ihmisten puolesta. Hän ottaa todella ristiriitaisia esimerkkejä ja väittää niitä todeksi. Esim:

Joren väite: pihtiputaan mummo voisi hyvin kehittää itse värinegansa 10 minuutissa kuvattuaan ne pokkarilla. Filmi tosin on ollut pokkarissa juhannuksesta jouluun, joten mummon on pidettävä kiirettä. Mummo oppii paremmin filmin kehityksen, kuin pc:n käytön ja kuvien siirron pc:lle.

vastaväite: ne ihmiset, jotka eivät halua käsitellä digikuviaan, voivat edelleen viedä digikameransa kauppaan, jossa muistikortilta kuvista tehdään kopiot ja negaa vastaava cd. Hinta on sama kuin filmi+kehitys+kopiot. Jos digi- ja filmipokkarit ovat samantasoisia, kuvien automaatin ohjaama laatu on sama.


2: Joren väite: digit kuluttavat luonnonvarat loppuun.

Vastaväite: jos kameroiden ja kuvien lukumäärä on sama, filmikamerat ovat luonnolle vahingollisempia. Hopeapohjainen filmi saastuttaa.

3. Joren väite: filmillä oppii kuvaamaan, digillä ei

vastaväite: harrastajalla on varaa opetella kuvaamaan digillä, filmiä käytettäessä nimenomaan opettelu tulee kalliiksi.

Jore yhdistelee asioita mielensä mukaan, syy ja seuraus sekoittuvat, toisistaan riippumattomat asiat ovat samaa jne. Minusta joren mielipiteissä on rautainen ydin ja monasti hän on jopa melkein oikeassa. Tuo absurdi tapa tuoda ne esille pilaa koko ajatuksen.

[spege]

....jossa ne vedostetaan aidolle hopeapaperille ja laatu on vähintään filmitasoa (jos kamerana on esim. 10D).

Hah.... :)

Enää joku huumoripläjäys huomisillallekin, niin vkl menis hihitellessä :)

Mitä huumoria tässä viestissä Teidän mielestänne oli? Paljonko on älykkyysosamääränne?

[PeteM]

3. Joren väite: filmillä oppii kuvaamaan, digillä ei

vastaväite: harrastajalla on varaa opetella kuvaamaan digillä, filmiä käytettäessä nimenomaan opettelu tulee kalliiksi.

Tästä olen kyllä täysin samaa mieltä. Tottakai filmikamerallakin oppii kuvaamaan, mutta ainakin minun kuvausharrastukselleni tärkein edistysaskel oli se, kun digikameran hankin. Hinta hirvitti silloin kun sen joutui maksamaan, mutta koskaan en ole sitä maksusuoritusta katunut. Sen sijaan en olisi valmis maksamaan muutamaa euroa joka kerta kun haluan nähdä viimeisimmät noin 30 otostani.

Digin kanssa kuluneiden vuosien perusteella voin sanoa oppineeni ottamaan parempia ja mielenkiintoisempia kuvia. Mutta tällä "opintiellä" olen edelleen vasta alussa, ja perille saakka tässä(kään) asiassa ei kai edes voi päästä.

Monissa kuvissani näkyy varmasti pokkarin rajoitteet yms. asiat, jotka joidenkin mielestä mitätöivät kuvani täysin. Mutta minä pidän tästä ja haluan oppia lisää, ja rajoitteitakin poistan aivan lähiaikoina hankkimalla vähemmän rajoitettua kalustoa. Rahaa siihen tietysti menee ja jotain uuttakin joudun opettelemaan, mutta nuo ovat vain asioita jotka tähän harrastukseen kuuluvat, joten hyväksyn ne ja nautin harrastuksestani.

Niin ja erityisen kiinnostavaksi tämän harrastuksen tekee se, että tämä ei ole työtäni. ;)

[trombi]

No jee, tästä vertailusta kaikille on hyötyä! Nyt ÄO:t jakoon! Salat julki!

[Santtu]

Oli J.Puusan kirjoituksista ja tyylistä mitä mieltä tahansa, niin hienosti hän saa aikaan keskustelua!

Voisiko noiden kärkkäiden kommenttien takana olla halu herättää ihmiset ajattelemaan kuvaamista hieman syvällisemmin? Tai halua ravistella lähes uskovaisuuden puolelle menevää laitefetismiä, jota täälläkin aina välillä esiintyy?

Ja mitä tyyliin tulee, niin ainakaan Puusa ei ole heittäytynyt missään vaiheessä "haista p..." linjalle kuten eräs toinen ammattilainen...

Itse ainakin olen nauttinut näistä herra Puusan kirjoituksista, vaikka en kaikesta samaa mieltä olekaan.

Liekö yksi syy hänen morkkaukseensa se, että osa hänen ajatuksistaa ns. "osui ja upposi" joihinkin...

Vaikka tämä foorumi onkin digicamera.net, niin eihän se ole ennenkään tarkoittanut, että tämä olisi laite- ja nippelifetissien oma foorumi.

Ja Armille ja Jorelle tiedoksi, että ainakin minua opastettiin jo lukiossa (-84-87) kultaisesta linjasta ja yleensäkin sommittelusta (ei ehkä näy kaikista kuvistani...). Eli ehkä syy ei ole välineessä (digi), vaan yleisestä opetuksen tasosta. Toisaalta minä luinkin pitkän kuvaamataidon ;-)

[Petri Kuja]

Oli J.Puusan kirjoituksista ja tyylistä mitä mieltä tahansa, niin hienosti hän saa aikaan keskustelua!

Voisiko noiden kärkkäiden kommenttien takana olla halu herättää ihmiset ajattelemaan kuvaamista hieman syvällisemmin? Tai halua ravistella lähes uskovaisuuden puolelle menevää laitefetismiä, jota täälläkin aina välillä esiintyy?

Ja mitä tyyliin tulee, niin ainakaan Puusa ei ole heittäytynyt missään vaiheessä "haista p..." linjalle kuten eräs toinen ammattilainen...

Itse ainakin olen nauttinut näistä herra Puusan kirjoituksista, vaikka en kaikesta samaa mieltä olekaan.


Liekö yksi syy hänen morkkaukseensa se, että osa hänen ajatuksistaa ns. "osui ja upposi" joihinkin...

Samaa mieltä. Puusan kirjoitukset ovat kriittisyydessään ajatuksia herättäviä, ja näköjään myös keskustelua :))

[adapteri]

Muistatteko vielä tätä keskustelua:
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... urkulainen

Siinä siteerattiin turkulaista valokuvausliikkeen omistajaa. Taitaa olla Puusan kavereita.

Minä olen monessa asiassa Puusan kanssa samaa mieltä. Jos katsoo "gallerioita", monasti tulee ensimmäiseksi mieleen: "miksi tämä kuva on otettu?". Kuvassa ei ole mitään motivaatiota kuvaukseen. Puusa joskus on peräänkuuluttanut merkityksellisiä kuvia. Joskus sitä merkitystä on todella vaikea löytää.

Sen sijaan minä en ymmärrä tuota donquijotemaista ristiretkeä digiä vastaan. Digikamera on väline. Välinettä voi väärinkäyttää. Toisaalta sitä voi käyttää yhtä "oikein" kuin filmikameraakin. Minusta kuvien tason laskuun on vaikuttanut enemmän markkinatalous ja halvan lehtikuvan tuottamisen vaatimus kuin mikään muu.

Ennenvanhaan kansantaloustieteessä opetettiin käsitettä rajahyötyä markalla. Nykyisin se kai olisi rajahyötyä eurolla. Kun kotiin ostetaan maitoa, ensimmäinen litra tuottaa eniten iloa. Monessa taloudessa toinenkin. Harvassa taloudessa kymmenes samana päivän ostettu maitolitra tuottaa mitään hyötyä. Jokainen maitolitra maksaa saman verran, mutta niistä alkupään litroista saa enemmän iloa. Sama on digikameran muistikortista. Ensimmäisestä on paljon iloa, toisesta lähes yhtä paljon. Jos sitten ostaa seitsemännen muistikortin, siitä hyöty on paljon pienempi. Jossain vaiheessa muistikorteista alkaa olla suorastaan haittaa. Se lisähyöty, mitä seuraavasta ostoksesta saa, on se rajahyöty. Rajahyöty on alussa iso, sitten se pienenee.

Miten on valokuvilla? Mikä on seuraavan valokuvan rajahyöty? Onko samasta kohteesta otettu ensimmäinen kuva hyödyllisempi kuin myöhemmät? Missä vaiheessa kuvien rajahyöty menee nollaan? Kuvien merkitys pienenee, mitä enemmän niitä on. Digillä pitäisi osata valita ne merkitykselliset kuvat, ja taltioida loput 100 vuoden päähän historiantutkijoille.

[armih]

Minä olen monessa asiassa Puusan kanssa samaa mieltä. Jos katsoo "gallerioita", monasti tulee ensimmäiseksi mieleen: "miksi tämä kuva on otettu?". Kuvassa ei ole mitään motivaatiota kuvaukseen. Puusa joskus on peräänkuuluttanut merkityksellisiä kuvia. Joskus sitä merkitystä on todella vaikea löytää.

Tästä on varmasti moni samaa mieltä. Tilanne ei kuitenkaan ollut sen kummoisempi ennen digikameroita. ”Karmea totuus” on vain paljastunut sen myötä kun kotialbumit julkaistaan nyt webissä. :)

Sen sijaan minä en ymmärrä tuota donquijotemaista ristiretkeä digiä vastaan. Digikamera on väline. Välinettä voi väärinkäyttää. Toisaalta sitä voi käyttää yhtä "oikein" kuin filmikameraakin. Minusta kuvien tason laskuun on vaikuttanut enemmän markkinatalous ja halvan lehtikuvan tuottamisen vaatimus kuin mikään muu.

Ainakin tavallisten kotinäppäilijöiden ja harrastajien kohdalla on ehkä vähän turhan voimakasta puhua edes mistään väärinkäytöstä. Sen sijaan laatua kyllä odottaisi ammattilais- ja lehtikuvilta. Niiltä sitä pitää vaatiakin, mutta ei tavallisilta näppäilijöiltä. Heiltä laatua voi vain toivoa.