Onko ammatilaisuus se tavoite?

Pipoa voi löysätä, mutta aiheen tulee liittyä jotenkin valokuvaukseen.
Tipe
Viestit: 8018
Liittynyt: Huhti 20, 2004 1 : 07
Paikkakunta: Jämsänkoski
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tipe »

jari siren kirjoitti:vanhana Helsinkiläisenä olen huolissani toimarin=(toimitusjohtajan) keskeytyksestä, niin siis onko sinulla palkattu toimari kuviasi varten?
No tuo selittikin paljon... aikoinaan lähtenyt kuin kuppa Töölöstä ja poriin muuttanut.

Etkö muuta keksinyt, vai olitko ihan oikeasti ymmärrystä vailla ?
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Kyllä kyllä.
OskuK
Viestit: 34035
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

Kas, on vähän aikaa pois niin täällä käsitellään taas "kysymystä". Se onkin pikkuperjantai, joten mikä ettei.

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
kapama-7
Viestit: 4538
Liittynyt: Marras 12, 2004 19 : 48

Viesti Kirjoittaja kapama-7 »

Niin kuin eräs elokuvaohjaaja sanoi murskakriiikistään, että pakko on tehdä muutama paskaleffa, että olisi taas rahaa tehdä se hyvä.

Hyvää pikkuperjantaita kaikille!

Kapa
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Mutta siis aikuisten oikeesti, niin on tullut selainen kuva että ammatilaisuus on monien mielestä se viimeinen etappi.
Nämä haaveet sitten syö niiden onnettomien leipää jotka on heitäytynyt tuon ehkä yhden epävarmimmista ammatin varaan.
Kalastaminenkin on ihan kivaa hommaa, mutta päivittäinen rysällä yms. käynti alkaa maistua puulta.

Itse olen kuvannut sen verran ihmisiä että tiedän että en haluaisi tehdä sitä ammatikseni.
Kun sitten lisäksi miettii tuon ammatin vaatimuksia, niin henkseleiden paukuttaminen tuo aina hymyn huuleen.
kapama-7
Viestit: 4538
Liittynyt: Marras 12, 2004 19 : 48

Viesti Kirjoittaja kapama-7 »

jari siren kirjoitti:Mutta siis aikuisten oikeesti, niin on tullut selainen kuva että ammatilaisuus on monien mielestä se viimeinen etappi.
Nämä haaveet sitten syö niiden onnettomien leipää jotka on heitäytynyt tuon ehkä yhden epävarmimmista ammatin varaan.
Kalastaminenkin on ihan kivaa hommaa, mutta päivittäinen rysällä yms. käynti alkaa maistua puulta. ...
Kun sitten lisäksi miettii tuon ammatin vaatimuksia, niin henkseleiden paukuttaminen tuo aina hymyn huuleen.
Tuossa Jarilta tuli kerrankin asiaa. Itse olen se onneton, jolle tuo oli päämäärä. Taide tuli (siitä kannata tässä yhteydessä alkaa kinastelemaan, mitä se on) elämän kylkiäisenä. Ammattityö jäi ja kapea leipä tuli tilalle. Silloin tällöin, harvakseen vielä joitakin keikkoja hoitelen osaamisalueeltani (arkkitehtuurikuvaus) .

Siis mitä yritän sanoa pikkuperjantaina tai jo seuraavan päivän aamuna. Unohtakaa koko juttu. Harrastakaaa ja nauttikaa, ostakaa putkia, jos haluttaa, tai jos on varaa, sillä ei ole väliä, onko ne älliä vai sigmoja tai jopa nikkoreita. Ja jos ei ole varaa ostella, niin kuvatkaa niillä, joita teillä on. Kuvatkaa kuitenkin sillä, mikä teillä on siellä silmienne takana.

Kapa

P.s.

Jo meinasin delata, mutta menköön tämä viskin piikkiin (oli sentään mallasta, siis single-sellaista, ja savuista)
Tipe
Viestit: 8018
Liittynyt: Huhti 20, 2004 1 : 07
Paikkakunta: Jämsänkoski
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tipe »

sourander kirjoitti:Valokuva on vähän kuin ruokaa. Aina voi ottaa uutta suuntaa ja tehdä hyvin massasta poikkeavia ruokalajeja, mutta silloinkin ruokaa verrataan johonkin. Ruoka maistetaan aina entisten kokemusten pohjalta. Ja ruoan makuun vaikuttaa sen ulkonäkö, ja jopa koken olemus ja maine. Samoin valokuvassa. Nimellä on joskus harmillisenkin paljon vaikutusta tuotteet vastaanottamiseen.

Lisäksi ammattikokeilta on täysin ymmärrettävää, että ruokaa tehdessään huomioidaan se, että enemmistön makutottumukset eivät ole liian kaukana ruoan mausta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ammattikokki olisi sinällään tietoinen asioista, joita normaali keittiössä hääräävä tunari ei edes miettisi. Ammattikokki tekee viikon aikana enemmän ruokaa kuin yksikään kotiäiti. Toki tässä syntyy myös kaavamaisia toimintamalleja, mutta ei voi väittää, etteikö hänen tarkkuus ruoan valmistamisessa olisi jotain, mihin kotiäiti tuskin ikinä yltää.
Harvinaisen osuva vertailu tuo ammattikokki vs. ammattikuvaaja.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Ei valokuvaus juuri suorituksena eroa riipumatta kohteesta, korostetaan sommitelaan rajataan ja räps.
Eli jos on silmää niin on aivan sama on etsimessä karhu vai kioski, siis kun ne on siinä etsimessä.

Sitten on olemassa erinlaisia taipumuksia mitkä on hyödyksi eri alueilla, vaikka luontokuvaamisessa kärsivällisyys ja ihmisten kuvaamisessa sosiaaliset taidot.
Kun sitten silmä ja taipumukset yhdistyvät voi tulla jotain.

Amattilaisuudesta ei pari lyhyttä sijaisuutta paikalislehdessä tee vielä ammatilaista?
asm
Viestit: 2235
Liittynyt: Heinä 06, 2004 11 : 41
Paikkakunta: Siuntio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja asm »

jari siren kirjoitti: Eli jos on silmää niin on aivan sama on etsimessä karhu vai kioski, siis kun ne on siinä etsimessä.
Mulla kioski voisi olla lähempänä....
*********************
spesialisti
gmail(at)sakari.fi
artur
Viestit: 3531
Liittynyt: Huhti 24, 2003 15 : 41
Paikkakunta: Tuusula
Viesti:

Viesti Kirjoittaja artur »

Ammattilaisen ja harrastajan ero voi olla pieni. Palkka kuvauksesta. Ammattilainen voi ihan yhtä hyvin nauttia kuvauksesta kuin harrastajakin.

Esimerkki:

Pekka on harrastanut valokuvausta jos vuosia ja nauttii siitä kun kävelee puistossa ja nappaa linnuista kuvia. Eräänä kauniina päivänä Korkeasaari ottaa Pekkaan yhteyttä ja pyytää häntä ottamaan omista linnuista kuvia Korkeasaaressa. Kuvia pitäisi ottaa joka viikko ja palkkaa tulee.

Eikö tämä tee Pekasta ammattikuvaajan? Pekka nauttii lintukuvauksesta ja nyt vielä saa siitä rahaakin. Hän yhä edelleen kuvaa lintuja vapaa-aikanaan.

Eli alkuperäiseen kysymyksessä olevaan kommentiin: Jos ammattilaisuus pilaa oman harrastuksen niin se on kuvaajan ongelma. Itse näen sen niin, että jos joku maksaisi mulle siitä että otan hänestä potrettikuvan niin silti ottaisin vaimostani ja lapsistani muotokuvia vapaa-aikanani.
Tipe
Viestit: 8018
Liittynyt: Huhti 20, 2004 1 : 07
Paikkakunta: Jämsänkoski
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tipe »

artur kirjoitti:Pekka on harrastanut valokuvausta jos vuosia ja nauttii siitä kun kävelee puistossa ja nappaa linnuista kuvia. Eräänä kauniina päivänä Korkeasaari ottaa Pekkaan yhteyttä ja pyytää häntä ottamaan omista linnuista kuvia Korkeasaaressa. Kuvia pitäisi ottaa joka viikko ja palkkaa tulee.
No tolla nyt ei hirveesti ole tekemistä oikean lintukuvauksen kanssa, tai edes sillä mitä sieltä ne kuvaajat yleensä 'saa' henkisenä tyydytyksenä. Toi on reproamista/tuotekuvausta sanan varsinaisessa merkityksessä, kun häkkilintuja kuvataan.
ahz
Viestit: 1519
Liittynyt: Helmi 15, 2004 4 : 15
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Onko ammatilaisuus se tavoite?

Viesti Kirjoittaja ahz »

jari siren kirjoitti:Usein keskusteluista käy selväksi että ammatilaisuu se on jotakin tavoiteltavaa.
Itsellä se ei ole mielessäkään, miksi pilata jotain mukavaa rupeamalla amattilaiseksi?
Millä perusteella amattilainen olisi parempi kuin intohimoinen harrastaja?
Vanha Zen sanonta kuuluu jotenkin niin, ett' mik''n ei ole tylsemp'' kuin taiteilijan k'siala tai kokin valmistama ruoka.

En muista aivan t'sm'llisesti, en ole Zensanontojen ammattilainen.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Siis jos joku haluaa yritää ammattikuvaajana niin se on ok, mutta ei hän muutu suuremaksi asiantuntijaksi saadessan palkkioita?

Alkuperäinen tarkoitukseni oli ottaa kantaa tähän kuvitelmaan aloittelija, harrastaja, ammattilainen joka on se tavoite joillakin.

Kuitenkin luulen että nykyisin on hankalampaa saada leipä tuosta kuin koskaan aikaisemmin, ilmeisesti johtuen wannabee tyypeistä, ei kaukana ole se että kuvaajat alkavat itse maksamaan että saavat kuvansa johonkin?

Valokuvaajan ammatista on hilpeän romattisia kuvitelmia, ulkomaan matkoja ja kauniiden mallien kannsa tuohuamista.
Vaikka todellisuus on aivan toista.

Väitäisin lisäksi että 60% pidempään vakavasti harrastaneista voi astua pröö saapaisiin koska vain.
Nappe1
Viestit: 1393
Liittynyt: Heinä 08, 2005 0 : 03
Paikkakunta: Kotka / Savitaipale

Viesti Kirjoittaja Nappe1 »

tähän on helppo vastata:
- en aio ammattilaistua. minulla on jo yksi harrastuksesta ammatiksi muunnettu leipätyö, jota ei enää jaksa vapaa-aikana harrastaa. Siksi kuvaaminen on ja pysyy harrastamisena, tapana irroittautua siitä leipätyön oravanpyörästä.
Sakke_K
Viestit: 7571
Liittynyt: Heinä 21, 2005 18 : 00

Viesti Kirjoittaja Sakke_K »

jari siren kirjoitti:Väitäisin lisäksi että 60% pidempään vakavasti harrastaneista voi astua pröö saapaisiin koska vain.
Riippuu saappaista. On kuitenkin sellaisia valokuvaajia, joiden saappaisiin voi astua yksi harrastaja sadasta miljoonasta kerran vuosisadassa.

Googleta paljonko Suomessa on eri kerhoissa maalaustaiteen harrastajia. Maisemaa syntyy, potrettia, asetelmaa, fantasiaa. Moniko heistä on valmis korvaamaan Helene Schjerfbeckin tai Akseli Gallen-Gallelan? Lahjakkuuksia on monenlaisia, harvinaisimpia taas ei...
--------
Aves!
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

sourander kirjoitti:
jari siren kirjoitti:Väitäisin lisäksi että 60% pidempään vakavasti harrastaneista voi astua pröö saapaisiin koska vain.
Kun katselee sinun kuviasi, tai vaikkapa paikallisen kameraseuran perustasoa, niin en ihan yhtyisi mielipiteeseen. Tai riippuu tietty minkä sortin ammattilaiseksi. Jotain halvoista halvimpia hääkuvia ehkä pystyy ottamaan. Se, että jollain yhdellä kuvalla on jotain tienannut, ei mielestäni tee ammattilaista. Itsekään en ole vielä ammattilainen, vaan hyvä alku.

Mielelläni laittaisin sinut mainoskuvastudioon hoitamaan peruskiireisen kuvaajan työpäivän. Tai iskisin sinulle sanomalehtikuvaajan iltavuoron, johon kuuluu joku toimittaja-kuvaaja -yhteistyökeikka ja vaikka pesäpallo- ja jalkapallo-ottelut. Kattoo siinä kuinka omaperäistä ja hienoa jälkeä tulee.

Ongelmahan ei ole se kuvan saaminen tehdyksi. Joka pelle saa kuvan aikaiseksi. Ongelma on tason ylläpitäminen ja kehittäminen. Kyllä ne amatöörit siellä sen kuvan lehteen saa, mutta taso on varmaan aika lähelle samaa kuin nyt toimittajien ottamilla, paitsi että ehkä käytetään muutamaa nokkelaa keinoa kuvan "visualisoimiseksi". Olen kyllä nähnyt kuvausta harrastavien toimittajien kuvia. Kuraahan ne ovat.
Viitaatko että minun kuvani on paikallisen kameraseuran keskitasoa?
Nappe1
Viestit: 1393
Liittynyt: Heinä 08, 2005 0 : 03
Paikkakunta: Kotka / Savitaipale

Viesti Kirjoittaja Nappe1 »

jari siren kirjoitti: Väitäisin lisäksi että 60% pidempään vakavasti harrastaneista voi astua pröö saapaisiin koska vain.
kuten muutkin kysyvät, miten määritellään "Pidempään Harrastanut" ja "Vakavasti Harrastanut"?

Riittääkö 18 vuotta, 3 erityypin kameraa (Filmimittaetsin, digimittaetsin (josta sekä pokkari että kompakti), digijärjestelmä), kolme eri toteutustapaa (kinodia, Kinonega, Digi) ja kuvien (niin liikkuvan kuin stillkuvienkin) digitoinnista ja digitaalisesta kuvankäsittelystä noin 10 vuoden kokemus erilaisilla työkaluilla?

Itse kun en pidä laatua lähellekään prokuvaajia. Tosin, en siihen ole koskaan pyrkinytkään, vaan kehittänyt omaa ilmaisuani ja (välillä liiankin) vähät välittänyt säännöistä ja suuntauksista.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

sourander kirjoitti:
jari siren kirjoitti:Viitaatko että minun kuvani on paikallisen kameraseuran keskitasoa?
Ei ole minun tehtäväni tuomita ja lokeroida taitoasi, tai verrata sitä kameraseuralaisten perustasoon.

Kuvistasi ei kuitenkaan paista minun silmissäni läpi se, että kykenisit ammattikuvaajan työhön laadun kera

.
Hoh hoh pojulla on ikää karvan yli 20 ja muutama sairasloman sijaisuus pikkusessa paikalislehdessä.
No nuo ammati laatu lehtikuvat on nähtävissä lehdissä päivittäin ja ei rima todellakaan ole korkealla.
Ole nyt jo killtti äläkä nolaa itseäsi saati oikeita ammatilaisia esittäitymällä ammatilaisena.
OskuK
Viestit: 34035
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

jari siren kirjoitti: Hoh hoh pojulla on ikää karvan yli 20 ja muutama sairasloman sijaisuus pikkusessa paikalislehdessä.
No nuo ammati laatu lehtikuvat on nähtävissä lehdissä päivittäin ja ei rima todellakaan ole korkealla.
Ole nyt jo killtti äläkä nolaa itseäsi saati oikeita ammatilaisia esittäitymällä ammatilaisena.
Onkos nyt sitten pikkulauantai?

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
Vastaa Viestiin