Ideoinnin tuska ja autuus

[jorepuusa]

Usein valokuvaajat miettivät - mitä kuvata yleensä tai - miten kuvata jo monta kertaa samoin kuvattu asia. Valokuvaamiseen pitäisi liittyä toteuttamisen tarve ja kameran pitäisi olla vain välikappale.
Jos kameran ulkoiluttaminen turhauttaa ja tuntuu siltä -ettei keksi mitä kuvata -saattaa olla vakavan pohdiskelun paikka: ”miksi oikein kuvaan-miksi olen ostanut kalliin kameran?”

Loogisesti kuvaamisen tarve, aihe tulee ensin, mielessä on jokin projekti, jokin tarve, joka toteutetaan hankkimalla kamera ja opettelemalla kuvaamaan. Jos lähtökohta on käänteinen, ostetaan kamera --koska sen kanssa touhuaminen näyttää coolilta --ollaan hankaluuksissa.
Silloin väline hallitsee koko ajatusmaailmaa. Sama ongelma on harrastelijamaalareilla. Ostetaan maaleja, kankaita ja siveltimiä ja asetutaan kankaan ääreen ja…turhaudutaan.

1.
Paras lähtökohta on projektihakuisuus. Määrität sinulle tärkeän asian ja paneudut sen ennakkosuunnitteluun. Silloin auttaa lukeneisuus ja yleissivistys. Kuvasit mitä tahansa, syvempi tieto asiasta auttaa muuttamaan visiotasi enemmän kohderyhmää kiinnostavaksi. Lukiessasi valokuvauksen historiaa- näet miten kuvaajat ovat käsitelleet ympäristöään, lukiessasi kulttuuriantropologiaa tajuat -mitä kannattaa kertoa ihmisyhteisöstä, lukiessasi proosaa tajuntasi laajenee -koska joudut kohtaamaan monia ilmaisutapoja.


2.
Valokuvaajaa auttaa tavattomasti muu kuin teknokraatttinen asenne, suuret valokuvaajat ovat olleet humanisteja, --siis kirjastoon ja aivan muille hyllyille, kuin pelkkien valokuvausoppaiden ääreen.
Motivoi itsesi huolellisesti, kehityt valokuvaajana vain kun sinulla on päämäärä.
Kun epäonnistut -kykenet silti kokoamaan itsesi ja aloittamaan alusta, -jokainen meistä -jotka olemme painineet suuren päämäärän kanssa -on joutunut tuijottamaan epäonnistumista silmiin ja muuttamaan lähestymistapaa ja aloittamaan kuvaamisen alusta.
Kun olet motivoitunut -sinulla on resursseja palata alkuun -koska päämäärä on niin tärkeä. Ole valmis peilaamaan omia kuviasi rehellisesti jo kuvattuun. Jos näet -että vain plagioit ja toistat täsmälleen jo olemassa olevaa --kannattaa harkita kuvaamisen jättämistä hetkeksi ja lisäopiskelua ja vaikutteiden hakua.


3.
Opi näkemään. Jätä kamera pois iltakävelyltä ja katso ympärillesi. Kaupungilla katso ylös tai jalkakäytävän rajaan ja prosessoi mielessäsi näkemääsi. Mieti kadulle heitettyjen roskien suhdetta kulutukseen. Mieti rakennusten muotoja suhteessa kulttuurihistoriaan. Mieti, miksi ihmiset liikkuvat siten kuin liikkuvat, miksi katsovat, tai eivät katso sinua silmiin. Mitä tapahtuu pysähtyneissä autoissa. Tee havaintoja lukemasi perusteella ihmisten vuorovaikutuksesta, analysoi ihmisten asentoja ja valta-asemaa toisiinsa kaduilla. Herätä itsessäsi mielenkiinto siihen todellisuuteen missä elät katsoen aktiivisesti syy ja seuraussuhteita. ( -lue Desmond Morrisin kirjoja tässä yhteydessä)
Muodosta käsitys itsestäsi luovana ihmisenä. Ole rehellinen. Vastaa kysymyksiin: -- olenko kehityskelpoinen, ovatko kuvani sellaisia, että niitä jaksavat katsoa muutkin kuin minä itse, kuvaanko vain pintaa vai näenkö myös kuvien taakse. Onko kuvaamiseni todella pyrkimystä luoda visuaalisia asioita vai kannanko kameraa vain sen tekniikan vuoksi. Tiedänkö todella tekniikasta ja mekaniikasta ja kuvaamisen ergonomiasta --vai luulenko vain ja jos luulen --olenko yrittänyt selvittää asioita ja opetella ne kunnolla. Onko käsite ”kuva” minulle selkeä ja kuvaanko vain itselleni -vai onko kohderyhmä minulle tärkeä.


4.
Käytä aivomyrskyä ja stimuloi itseäsi.
Aivomyrskyn idea on siinä -että vapautat lukkiutuneen mielesi ideoimaan. Ota pala paperia ja kynä ja ala antaa merkityksiä ja käyttötarpeita esim. tiiliskivelle. Mieti voisiko tiiliskivellä pitää paikallaan pilven päällä haikaraa -joka vie väärää vauvaa väärään paikkaan, voisiko tiili olla hyvää aamiaisella, voisiko tiili olla tehokas ohjus, voisiko tiilellä surffata tiilitehtaan varastossa jne. Jatka tätä -kunnes tunnet -että mielesi virtaa myös oman aiheesi suhteen. Älä pelkää mielleyhtymiä, jotka ahdistavat, jokainen suuri taiteilija on oman itsensä edessä alaston ja pelokas.
Stimuloi itseäsi kemiallisesti. Ryyppää kunnon känni ja krapulassa kokeile uudestaan aivomyrskyä tai anna vain ajatusten virrata vapaasti ja kirjoita kokemasi ja kuvaa kaikki myöhemmin. Kokeile Rosen terapiaa kerran pari ja yritä poistaa mielesi lukkoja. Nämä lukkiutumat nimittäin pitävät sinut siellä-- missä ajatus ei liiku ja kuvat ovat keskinkertaisia.

5.
Ole rohkea.
Joudut ehkä opettelemaan suomalaisuuteen kuulumattoman smalltalkin ja lähenemään ihmisiä. Huomaat nopeasti -että harjoittelemalla puhumista, pystyt rentouttamaan kanssaihmisiäsi ja uskallat ohjata heitä ensin kuvattavaksesi projektiasi varten ja lopulta myös ohjaamaan heitä itse kuvauksessa. Lähesty marginaaliryhmiä ja työstä heidän kanssaan ajatuksiasi. Kun kykysi kommunikoida kasvaa -sen näkee suoraan kuvissasi, et tyydy enää kuvaamaan ihmisiä kaukaa pitkällä telellä vaan uskallat mennä lähelle ja toteuttaa sen mitä haluat; olkoon se vaikka reportaasien sarja yölliseltä nakkikioskilta tai maahanmuuttajaperheestä.

[adapteri]

Hyvä jore! Tämä on asiaa.

Tuo projektihakuisuus on minusta yksi asian ytimistä. Siksi kai nostit sen ykköseksi. Samaten se, että tutustuu asiaan esim kirjojen kautta. Luontokuvaajan pitäisi tuntea luonto. Kärpäskuvaajan pitäisi tietää kärpäsestä. Pitää osata "ennustaa" kärpäsen käytös. Kuvaaminen perustuu useimmiten ennustukseen. Ennuste on suunnilleen tällainen: "jos nyt painan laukaisinta, kuvasta tulee tuollainen". Kärpästäkin siis pitää osata ennustaa, vaikka se lentääkin ennustamattomasti. Tämä on vähän sama asia, kuin se mistä Jore sanoi, että kuvaaja "käy hakemassa kuvan". Ennuste on joskus aikaväliltään pidempi, joskus lyhyempi.

Se projekti voi joskus olla pelkästään näkemisprojekti. Menen, katselen, kun näen, kuvaan. Silloin tosin syntyy tilanteesta irrallisia kuvia. Voivat nekin joskus olla hyviä, mutta suunnitellun kuvan onnistuminen on todennäköisempää.

Se, mihin tuo ideointi, aivoriihi, ajatusmyrsky tms parhaimmilla johtaa, on minusta abtrakti kuva. Sellainen, jossa kuva on tärkeämpi kuin kohde. Kukan kuva on yleensä kaunis siksi, että siinä on kukka. Se kukka on kaunis. Kuvassa ei välttämättä ole mitään kaunista. Sen sijaan "kauniin" kuvan ottaminen silloinkin, kun kohde on ruma, on kuvaajan taidonnäyte. Kuvaapa maitopurkki niin, että kuva on kaunis.

Minulla projektini on edelleen kuvata heinäsirkan siritys. Sitä voi kuvata vain kesäkuun lopusta syyskuun alkuun. Loppuaika vuodesta on sen harjoittelua. Joutsenet ovat tylsiä kuvattavia, mutta voihan niitä räpsiä sillä aikaa, ettei näkemisen taito ja kameran käyttötaito ruostu.

[keppana]

Asiallinen kirjoitus.

Tässä minun tavastani käsitellä asiaa:

Minulla on aina mukanani pieni mustavahakantinen vihko; ollut jo kauan. Kun saan idean sketsaan sen sinne. Kamera ei tosiaankaan kulje aina mukanani. Ideoita saattaa syntyä syntyä ihan pienistäkin asioista, kun käyskentelee kaupungilla tai istuskelee luennolla. Tai joskus voi kirjata vaikka idean kun herää aamulla. Kaikkia ideoita ei edes tule koskaan toteuttaneeksi, vaikka ne sinne vihkoon kirjaakin.

Esimerkkinä vaikkapa seuraava: joskus joulun aikoihin sain vision kuvata isomaston ison vinssin taustanaan vaalea iltaauringossa lepattava Genoa. Olin kaiketi funtsinut asiaa jo viime kesänä, mutta joulun aikoihin se jotenkin konkretisoitui. Pyörittelin ajatusta päässäni ja sain mielikuvan mitä pitäisi tehdä. Nyt ensimmäisellä purjehduksella otin sitten kuvan (kuvia). No eihän siitä tullut sellainen kuin olin ajatellut, mutta täytynee hioa vielä ajatusta ja yrittää toistamiseen. Tulos ja visio eivät todellakaan kohdanneet - kuvasta tuli tylsä. Projekti siis jatkukoon vielä...

Tässä minun tavassani lähestyä asiaa on sekin hyvä puoli, että pystyy näkemään mitä itse haluaa kuvata suuremmassa mittakaavassa kun kaikki (?) ajatukset on taltioinut ylös. Itse olen huomannut, että osittain ajattelen kliseisten jo kuvattujen asioiden taltiointia ja toisaalta olen raapustellut vihkoon myös tuoreita ideoita - mistä sitten lienevätkään tulleet... Eikös joku fiksu joskus ole sanonut, että kaikki maailman kuvat on jo otettu. Kaikki uudet kuvat ovat vain eri näkemyksiä vanhoista...

Ongelmaksi tuon vihon kanssa alkaa muodostua se, että ideoita on enemmän kuin aikaa, taitoa ja mahdollisuuksia.

[nieppi]

On todella mukava lueskella Joren kirjoituksia. Että joku uskaltaakin tällä tekno friikkien foorumilla lähteä ajatuksesta ettei se kuvaaminen olekkaan kiinni pelkästään kameran merkistä vaan taustalla voi olla muitakin asioita. Itsekkin olen tullut siihen pisteeseen että en enään roikota kameraa aina mukana vaan ajattelen kuvattavia asioita etukäteen ja lähden erikseen kuvaaamaan jotain tiettyä asiaa, mulla on vähän samanlainen systeemi kuin Keppanalla eli kuljetan muistivihkoa mukanani tosin sen verran olen itsekkin tekniikka friikki että muistilapun virkaa toimittaa tämä trustin tuote http://www.kolumbus.fi/frogtime/nieppi/kamera/trust.htm

[ExC]

Minulla on aina mukanani pieni mustavahakantinen vihko; ollut jo kauan. Kun saan idean sketsaan sen sinne. Kamera ei tosiaankaan kulje aina mukanani. Ideoita saattaa syntyä syntyä ihan pienistäkin asioista, kun käyskentelee kaupungilla tai istuskelee luennolla. Tai joskus voi kirjata vaikka idean kun herää aamulla. Kaikkia ideoita ei edes tule koskaan toteuttaneeksi, vaikka ne sinne vihkoon kirjaakin.

Samoin! Mutta itselläni ei ole vihkoa, vaan kirjoitan johonkin ylös ja sitten tietokoneella ollessani listaan ne yhteen tiedostoon...

Hyviä neuvoja, Jore.
Poislukien nelosen kyseenalaiset stimulantit :D

[armih]

1.

Paras lähtökohta on projektihakuisuus. Määrität sinulle tärkeän asian ja paneudut sen ennakkosuunnitteluun. Silloin auttaa lukeneisuus ja yleissivistys. ...

Minustakin tämä on tärkeä seikka.
Kannattaa kuvata sitä, mistä on kiinnostunut. Hyvä valokuva edellyttää näkemistä ja näkemystä. Näkeminen on yhteydessä kiinnostukseen, ihminen näkee ja huomaa sen, mistä on kiinnostunut. Näkemys taas liittyy perehtyneisyyteen ja tietoon ts. näkemys syntyy perehtyneisyyden ja tiedon pohjalta. Tietoa ihminen taas hankkii itseään kiinnostavista asioista. Eli kiinnostus, näkeminen ja näkemys kulkevat käsikädessä.

Kaikessa kuvaamisessa tieto ei tietenkään ole välttämätöntä ja on varmasti paljon kuvaajia, jotka nimenomaan haluavat kuvata jotain kohdetta ilman etukäteistietoa, mutta usein tieto kuitenkin auttaa vangitsemaan kuvattavasta sen oleellisimman. Itse olen huomannut, että kuvaan mielummin kohteita, joista minulla on tietoa. Se antaa paljon lisämahdollisuuksia.

Projektihakuisuudessa on lisäksi se hyvä puoli, että se tuo mukanaan keskittymistä. Kiinnostus kohdistuu vain tiettyyn asiaan ja muut (sinänsä kiinnostavatkin) asiat jäävät siksi aikaa taka-alalle.

2.

.... Jos näet -että vain plagioit ja toistat täsmälleen jo olemassa olevaa --kannattaa harkita kuvaamisen jättämistä hetkeksi ja lisäopiskelua ja vaikutteiden hakua.

Ihan suoranaiseen plagiointiin törmää webissä hämmästyttävän usein. Ihmiset voivat tietysti päätyä samanlaisiin ajatuksiin ja toteutuksiinkin, mutta usein kyse on kuitenkin plagioinnista. Mitä annettavaa plagioinnilla on sille plagioijalle? Voiko se tuntua mitenkään tyydyttävältä? Minusta jokaisen kannattaisi katsella paljon kuvia, mutta yrittää löytää oma tyylinsä ja ilmaisutapansa. Kun ihminen on itselleen rehellinen ja tekee asiat omalla tavallaan ja oman näkemyksensä mukaisesti, on hänellä suuremmat mahdollisuudet onnistua kuin plagioimalla muita. Vaikutteilta ei tietenkään voi välttyä, mutta suoranainen jäljittely on onttoa, kun siitä puuttuu se oma näkemys. Webin myötä myös kliseistyminen on moninkertaistunut.

3.

Opi näkemään. Jätä kamera pois iltakävelyltä ja katso ympärillesi. Kaupungilla katso ylös tai jalkakäytävän rajaan ja prosessoi mielessäsi näkemääsi. ...

Tätä tulee harrastettua. Oikeastaan olen aina katsellut kaupungilla ympärilleni, esim. rakennuksia ja niiden yksityiskohtia. Kuvaaminen on kuitenkin tuonut uudenlaista aktiivisuutta katsomiseen ja ja uusia kiinnostavia katsomisen kohteita.

4.

Käytä aivomyrskyä ja stimuloi itseäsi. ...

Ihan hyviä neuvoja mielestäni. Jokaisella on varmasti omat varianttinsa mielen solmujen avaamisessa, mutta yleisesti ottaen tällaiset menetelmät edesauttavat ainakin omalla kohdallani sitä, että jossain vaiheessa ”asiat vain loksahtavat kohdalleen”.

5.

Ole rohkea. ...

Kunpa tämän oppisikin.

On todella mukava lueskella Joren kirjoituksia.

Olen samaa mieltä. On tosi kiva, että Jore on tuonut ajatuksiaan tänne.

Että joku uskaltaakin tällä tekno friikkien foorumilla lähteä ajatuksesta ettei se kuvaaminen olekkaan kiinni pelkästään kameran merkistä vaan taustalla voi olla muitakin asioita.

Tätä samaa väitettä näkee täällä säännöllisin väliajoin. Minusta on kyllä aika naiivia ajatella näin. Tai ei kai kukaan ihan tosissaan kuvittelekaan, että täällä keskustelevat ”teknofriikit” eivät olisi kiinnostuneita myös itse kuvasta. Tekniikkakysymyksiin vain on niin paljon nopeampaa ja helpompaa vastata. Kuvan sisällöstä yms. keskusteleminen on huomattavasti työläämpää ja monisyisempää. Monet varmasti miettivät näitä asioita mielessään, vaikka eivät niistä täällä kirjoitakaan. Ihminen voi olla kiinnostunut monista asioista, teknofriikkikin.