Valotusaikojen testaus

[jopisalo]

Tervehdys
Suoritin tuolle diy-osiossa olleelle Nettar kameralle pientä valotusaikojen testausta kuvaamalla sarjakuvauksella optiikan läpi. 1sek näyttäisi olevan noin 2/3 sek, 1/2 - 1/25 melko mukavasti alueella, yhtäpitävästi kolmella digikameralla kuvattuna.
Onko mitään kotikonstia millä saisi 1/50, 1/100 ja 1/300 noin suuntaa-antavasti testattua, noissa mun digikameroissa ei riitä sarjakuvausnopeudet. TG-6:den videohidastuksia mietein mutta siinä tuli omat ongelmansa todellisten aikojen kanssa. Ja siis mieluusti filmiä käyttämättä.
Kyseleepi Jorma

[KeijoK]

Sain edullisesti huutokaupasta tämän laitteen: https://fastbox.one/
Blogissa juttua käytöstä.

[jopisalo]

tervehdys
Näppärän oloinen laite Sinulla. Ei vaan oikein raaski ostaa kun on vaan yksi kamera ja lähinnä uteliaisuus ohjaamassa. Ja hintakin liippaa aika liki mitä kamerasta maksoin. Jos tautini pahenee niin hyvä kuitenkin tietää tuommoisiakin olevan...
ps. blokissasi oli mukavaa juttua varsinkin filmikehityksestä, kiitos.

Jotain pyörivää levyä jossa on spiraalilla numeroituja reikiä funtsein, sillain 30-luvun tv-kokeilujen tyyliin, esim 10/kier. sekunnissa. Ideoita otan mieluusti vielä vastaan.

[saloma-3]

Perinteinen tapa oli laittaa valkoinen kartio vinyylilevysoittimeen. Sitten vaan levylautanen pyörimään ja ottamaan kuvia. Yksi filmi siihen täytyy uhrata.

[JL Anttola]

Fastbox.one män tilaukseen. Suoraan Kuopijon korjaamolle tilattiin. Asentaja ensin alko empimään, että tuommosen vois tehä ite; on näet elekroniikka-alan miehiä. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että yhen kappaleen suunnittelu, tekeminen, testaaminen, muutoksien tekeminen ja uus testaaminen ja niin edelleen on todennäkösesti myös rahankulultaan huomattavasti arvokkaampi tie kuin valmiin tilaaminen. Hintansa haukkuu jos sillä kaikki meillä olevat filmikamerat saap testatuks. Jos toimii ja osottautuu helpoks käyttää, voip tarjota palveluna testaamista. Siis korjaaja, mie en puutu.

Onks miulla siitä oikea käsitys, että nuo sulkimet aika monessa kamerassa mennee niin, että eeltä mennee yks verho, mikä avaa sulkimen, ja perästä tulee toinen, mikä sulkee? Ja nopeilla ajoilla ne menee peräkanaa niin, että se välissä oleva aukko on kapeampi kuin filmin tai kennon yhden ruudun leveys? Miten kaponen tai terävä pitää olla valo, että se näyttää noilla nopeilla valotusajoilla sillon oikein? Laite siis tilattiin, eli siihen luotetaan, laitto vaan taas joutavia miettimään... Sen verran valmistajan sivuihin korjaaja perehty, että laitteella on mahollista testata myös objektiivi paikallaan, mikä on tärkeä tieto, kun noitakin filmikameroita on muutama, missä ei objektiivia irti saa.

Pohittiin muitakin mahollisuuksia. Esimerkiks putkitelkkarin kuvaruudun kuvaamista; siinähän menee kirkas valopiste koko ajan ruudussa, eli kuvassa pitäs olla tietty ala kirkkaampana, ja sen alan koko kertos valotusajan varsin tarkasti. Tai levarin päälle sellanen ulospäin kasvava kuvio. Levareita vois vielä monesta huushollista löytyä, putkitelkkareita ei niinkään. Tilattiin kuitenkin valmis, niiko jo kerroin.

Jaakko

[janne.]

en oo rakennellu mutta voisin luulla että oskilloskooppi ja jonkinlainen valodiodi toimisi. ledit kun tuottavat pienen jännitteen valoisassa jonka voisi skoopilla aistia ja mitata.

[ilmari1970]

Perinteinen tapa oli laittaa valkoinen kartio vinyylilevysoittimeen. Sitten vaan levylautanen pyörimään ja ottamaan kuvia. Yksi filmi siihen täytyy uhrata.

Tämähän on urbaanilegenda, joka tuntuu edelleen elävän. Levysoittimella ei pysty edes kovin hitaita valotusaikoja (esim. 1/10 sekuntia ja sitä nopeammat) mitenkään käytännöllisesti edes mittaamaan. Tämän voi ihan laskutehtävällä tarkistaa, jos epäilyttää. Itse olen kännykällä nauhoittanut sulkimen ääntä ja sitten siirtänyt sen tiedoston vaikka Audacityyn, niin näkee kohtuu hyvin suljinajan keston.

[JL Anttola]

Älppäri pyörii kierrosta vähän vajaa kaks sekuntia. Jos levyn ulkoreunassa on portaittain vaikka ulospäin kulkeva viiva, sanotaan neljäporrasta per 1/10-osa sekunnin kehämatka, ja kameran eteen tekee sellasen kapean raon, minkä läpi kuvaa pyörivän levyn, niin pystyskö kuvasta laskemaan, monta pykälää viiva siirtyy valotuksen aikana ulospäin? Eli kun kamera on paikallaan, viiva levenee kuvassa siirtyessään, ja siinä levyssä, missä se kapea rako on, olisi mitta-asteikko levenemiselle? Äkkiä tuntus, että ainakin noin puolen kymmenesosasekunnin tarkkuudella näkis, vai ajattelinkohan jotain ihan päin seiniä?

Teoriaa miun kohalta, jos Puolan pojat saap lähetetyks sen laitteen, ja jos se laite toimii... Jopin kamera voitas ihan harjotusmielessä testata, jos saatas mies ja kamera samaan paikkaan missä se laite tulee olemaan, tai vaikka missä se laite tulis käymään?

Katellaan ja kuunnellaan.

Jaakko

[Maffer]

Perinteinen tapa oli laittaa valkoinen kartio vinyylilevysoittimeen. Sitten vaan levylautanen pyörimään ja ottamaan kuvia. Yksi filmi siihen täytyy uhrata.

Tämähän on urbaanilegenda, joka tuntuu edelleen elävän. Levysoittimella ei pysty edes kovin hitaita valotusaikoja (esim. 1/10 sekuntia ja sitä nopeammat) mitenkään käytännöllisesti edes mittaamaan. Tämän voi ihan laskutehtävällä tarkistaa, jos epäilyttää. Itse olen kännykällä nauhoittanut sulkimen ääntä ja sitten siirtänyt sen tiedoston vaikka Audacityyn, niin näkee kohtuu hyvin suljinajan keston.

Tämä toimii. Myöskin äänittämällä testasin noita puupöntön kakkuloiden sulkimia. Hyvällä audioeditorilla voi "zoomata" ääniraitaa ja vaikka toistaa hidastettuna että selviää rajat. 2017 oli vielä hyvin tikissä, 2022 edellinen mittaus oli tuonut lisää pituutta kaikkiin askeliin. Puupöntön obiskoissa äänimaailma vaan on vähän erilainen. Alussa rämpsis ja sitten hiljainen snip kun himmennin sulkeutuu. Sekunnin ajalla mukavasti surraa :O

[saloma-3]

Levarin nopeudella 78 rpm pääsee kyllä testaamaan suljinaikoja aika pitkälle. Hitaat toisaalta ovat yleensä se suurin ongelma. Testirulla jossa kuvaa aika/aukkosarjan paljastaa myös käytännössä merkitykselliset poikkeamat. Vaikka ei anna absoluuttisia arvoja. Jos aika/aukkosarjassa on ongelmaa, lienee oikea paikka kamerahuolto joka tapauksessa.
Tuo äänitestaus voi myös olla ihan käypäinen tämän päivän maailmassa.

[ilmari1970]

Levarin nopeudella 78 rpm pääsee kyllä testaamaan suljinaikoja aika pitkälle. Hitaat toisaalta ovat yleensä se suurin ongelma. Testirulla jossa kuvaa aika/aukkosarjan paljastaa myös käytännössä merkitykselliset poikkeamat. Vaikka ei anna absoluuttisia arvoja. Jos aika/aukkosarjassa on ongelmaa, lienee oikea paikka kamerahuolto joka tapauksessa.
Tuo äänitestaus voi myös olla ihan käypäinen tämän päivän maailmassa.

No 78 rpm levysoitin on hieman hankalasti saatavilla, kun noiden levyjen valmistuskin loppui jo 60-luvulla. Aina sellaisen jostain voi löytää, itselläkin on kyllä yksi 70-luvun matkamalli joka siihen kykenee. Mutta jo 1/50 suljinnopeudella tuo valkoisen pisteen kulkema matka on 9,36 astetta. Vaikea sellaista on negasta mitata, mutta jos sen diaprojektorilla suurentaa seinälle, niin jo helpottuu.

Nyt tarvitaan siis enää vain 78 rpm levysoitin, voimakas kuvauslamppu tai pitkä jatkojohto että levysoittimen voi viedä ulos aurinkoon (tää mun paristokäyttöinen olis siihen kätevämpi), kamera ja filmi, paperia johon kirjoitetaan käytetty suljinaika, filminkehitys, diakehys, diaprojektori, valkoinen seinä ja tottakai kulmamitta. Ja kun vielä muistaa että 1/500 valotusaika tarkoittaa 0,93 astetta, niin lopputulos on varsin helppo mitata. Ei tuo nyt niin hankalaa ole.

[saloma-3]

Hyvin huomattu.

[saloma-3]

https://www.stantondj.com/stx/

[ilmari1970]

https://www.stantondj.com/stx/

Heh, tuollainenkin härpäke on olemassa, ja siinä on 78 rpm. Et varmaan huomannut, että tuo soittaa vain sinkkuja, eli seiskatuumaisia. Seiskatuumaisen valotusajan mittausvälineellä (se valkoinen piste siinä pyörivän levyn reunassa) 1/500 valotusajan säde on edelleen se sama 0,93 astetta mutta koska mittausala on pienempi, niin korkeutta tuolla on enää vain 0,15 cm. Miksi tuo pituus on meille yhtäkkiä tärkeä? No alle yhden asteen kulmat ovat äärimmäisen vaikeita mitata luotettavasti. Jo pelkkä valkoisen mittapisteen koko tuottaa varmasti ongelmia, ehkä joku ohut alle millimetrin paksuinen metallilanka kohtisuoraan keskustasta liimattuna levyyn ja kirkas valo siihen kohdistettuna jo tarvitaankin. Nyt enää vain suurentaa diaprojektorilla tuon otetun kuvan tarkkaan luonnolliseen 1:1 kokoon ja viivoittimella mittaa seinältä onko 0,15 cm matka oikea. Helppoa!

...mutta ehkä tämä levysoitinasia nyt on käyty kattavasti läpi.

[JL Anttola]

Nonniin, nyt on sulkimen aikojen mittalaite asentajalla Kuopiossa! Puolan pojat laittoivat heti tulemaan, kun tilattiin, mutta Suomen Posti piteli sitä pari - kolme viikkoa hallussaan... tai hallussa on vahva sana, kun eivät oikein itekään tienneet, missä sitä säilyttivät. Yhessä vaiheessa pyysivät kuvia lähetetystä paketista, lähettäjältä oli saatu heti sellaset. Vaan sitten se löytykin ilman kuvia, lie maannut vastaanottopään postin hyllyllä koko ajan?

Vaan ei mitään, nyt se on perillä, ja käy ja kukkuu! Ensimmäinen OM-1 testattu, nopeimmilla ajoilla on noin 10 prosenttia hidas suljin mittausten mukaan, virhe pienenee pidemmillä ajoilla. Ja toistot antavat oikeastaan aivan täsmälleen samoja tuloksia koko ajan. Tuo testattu OM-1 on ollut varaosakamerana, kun siinä ei oikein filminsiirtomekanismi toimi, lyö välillä tyhjää, eikä viritä suljinta. Mutta suljin siinäkin näköjään priimakunnossa. Nyt kun sitä mitatessa oli enemmän viritelty, siirto ja sulkimen viritys olivat virkistyneet koko ajan, hutikäännöt vähenivät melkein olemattomiin. Se ei toiminut edes automaattisena monivalotuskamerana, kun ei virittänyt edes suljinta jos filmi ei siirtynyt...

Nyt heräsi vähän uteliaisuutta tuon sulkijan toiminnasta. Jos toinen verho avaa sulkimen, ja toinen sulkee, niin onko mistään selvitettävissä, missä on se aikaraja, milloin sulkeva verho on lähtenyt liikkeelle ennenkuin avaava verho on avannut ruudun kokonaan? Ja mikähän on se aika, mikä verholla menee ruudun laidasta toiseen kulkemiseen?

Jos valonlähde ei ole pistemäinen, sehän antaa aina valotusajaksi todellista pidemmän?

Sen verran sitä oli tänään testattu, että päivänvaloon ei reakoi ikkunan edessä, tarvii jonkun taskulampun tapaisen valonlähteen. Ohjeitten mukaan pitäisi toimia myös objektiivi paikallaan - meille oleellinen asia, jos halutaan testata myös pokkareita. Jos valon laittaa sellaisen levyn taakse, missä on vain pieni reikä, tai vaihtoehtoisesti objektiivi himmennettynä pienimmälle aukolle eteen, ja valoteho sopivaksi, pitäisi kait mittatarkkuus parantua. Oikeaa arvoa pitäisi tulla, jos valo tulee mittarille yhtenä ohuena tappina, vain yhteen kohtaan, ja tätä nyt kokeillaan.

Lupaavaa on heti se, että mittaustulos samalla tavalla mittaamalla on jatkuvasti sama, tai poikkeama hyvin hyvin pieni. Siis lupaavaa sekä testatun sulkimen että testauslaitteen osalta.

Puhelimessa vasta sain tietoja, en ole vielä itse nähnyt laitetta. Palaan asiaan, kunhan ehditään testailla, sekä laitetta että kameroita! Tää on jännää!

Jaakko

[saloma-3]

https://www.thomann.de/fi/pro_ject_debu ... er_hgw.htm

[Maffer]

Nyt Jaakko kuvaamaan filmiä. Pidemmillä ajoilla valotusaika sitten pitenee massiivisesti resiprookkivirheen takia joten jokainen aika on siis pielessä vs. valotusmittari joka tapauksessa. Pääasia ettei lyhyillä ajoilla valota tuntia jos suljinajaksi on valittu vaiks 1/125. Tärkeämpää on ottaa se kuva kuitenkin.

[saloma-3]

Nyt Jaakko kuvaamaan filmiä. Pidemmillä ajoilla valotusaika sitten pitenee massiivisesti resiprookkivirheen takia joten jokainen aika on siis pielessä vs. valotusmittari joka tapauksessa. Pääasia ettei lyhyillä ajoilla valota tuntia jos suljinajaksi on valittu vaiks 1/125. Tärkeämpää on ottaa se kuva kuitenkin.

Se on harvinaisen totta. Käyttämään ja pieni muistikirja mukaan.

[JL Anttola]

Mie rullasin OM-1:een tri-x rullan muutama päivä sitten. Siinä on 28 millin OM-mountti linssi nokalla, 2.8 suurin reikänen. Joku aika sitten ostin 14millisen panaleican m43 linssin, missä suurin aukko 2.5, pannari mallia. Miulla on E-PL 6 runko, tuon pannarin kanssa sujahtaa taskuun. Ajatus oli, että se toimii muistikirjana; otan aina samat kuvat kuin filmikameralla tuolla tasku-epelillä samoilla valotusarvoilla. Sieltä näen, mitä oli filmikamerassa kuvatessa. Saa nähä käykö samoin kuin kynäpaperin kanssa, että unehtuu laittaa ylös puolista kuvista... Mikkeli Sitiä oli aikomus kuvailla sillä kompolla.

Kiinnostus sulkimen toimintaan lähti enemmän yleisestä kiinnostuksesta tekniikkaan. Mittausväline meni mekaanikolle Kuopioon. Jos laitan jonkun filmikameran myyntiin, voidaan laittaa pöytäkirja sulkimen toiminnasta aina mukaan; testattua tavaraa! Se, että nopeilla ajoilla tuli enemmän virhettä ja aina samoin, laitto vain epäilemään sitä mittarin lukemaa, kun valona oli kännykän taskulamppu. Siis epäilemään sitä, että mittaustekniikka aiheuttaa säännöllisen poikkeaman. Ero on niin pieni, ettei millään valotusmittarilla niin tarkkoja arvoja saa, eli ei se kuviin mitään vaikuta; vain tietoa tiedon itsensä vuoksi! Ylimmällä Maslowin portaissa ollaan muutenkin silloin, kun filmille kuvataan...

Tähän asti en ole yhtään filmikuvaa teettänyt paperille. Jos negat digitoi itse kuvaamalla digikameralla VALOIn tötterön läpi, vielä vähemmän on väliä valotuksen millintarkalla osumisella; ne voi korjata digitoidessa. Kun joka tapauksessa, jos kuvataan jotain ainutkertaista tilannetta, mistä olis ehdottomasti kuva saatava, niin kyllä silloin on aseena digikamera miun osaamisella, ilman muuta. Filmille kuvataan tyylin, ei tuloksen takia.

Jaakko

[Hanu-2024]

Perinteinen tapa oli laittaa valkoinen kartio vinyylilevysoittimeen. Sitten vaan levylautanen pyörimään ja ottamaan kuvia. Yksi filmi siihen täytyy uhrata.

Tämähän on urbaanilegenda, joka tuntuu edelleen elävän. Levysoittimella ei pysty edes kovin hitaita valotusaikoja (esim. 1/10 sekuntia ja sitä nopeammat) mitenkään käytännöllisesti edes mittaamaan. Tämän voi ihan laskutehtävällä tarkistaa, jos epäilyttää. Itse olen kännykällä nauhoittanut sulkimen ääntä ja sitten siirtänyt sen tiedoston vaikka Audacityyn, niin näkee kohtuu hyvin suljinajan keston.

Ei ole legendaa. Viine vuosituhannella leikkasin mustasta kartongista pyöreän LP-levyn kokoisen palan. Keskelle tein pienen reiän ja pujotin valkoisen langan reunan ympäri. Kamera jalustalle ja valotuksia eri valotusajoilla. En muista levysoittimen nopeutta mutta ehkä 78 tai 45.

Kehitetty nega suurennoskojeeseen ja laite 90 asteen kulmaan. Seinälle heijastetusta kuvasta oli helppo mitata langan kulkema matka ja kulma. Siihen aikaan osasin sen verran trigonometriaa, että valotusajat oli helppo laskea.

Muistaakseni valotusajat oli hieman pitempiä kuin nimelliset, mutta kamerassani aika hyvin suhteessa toisiinsa. Olisko 1/1000 ollut jotain 1/650 tai sinne päin.